Viimeinen osa, niisk :(. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea kaikki nämä osat ja toivottavasti olette pitäneet niistä. Kirjoitan vielä yhden ”osan” lisää, jossa kerron, mitä kaikille tapahtui tämän osan jälkeen. Toivottavasti jaksatte sen lukea läpi. Nyt sitten osaan. "Moi Cherry! Minulla olisi sinulle asiaa", Hortense sanoi ja meni jännittyneenä ystävänsä huoneeseen. "Ai liittyyks tää Effieen?" Cherry kysyi hymy kasvoillaan. "Tuota… ei. Se vain, että minä en voi tulla sinun luo yöksi tänä iltana", Hortense sanoi ja koitti pysyä vakavana. "Ai, miks?" Cherry kysyi ja hänen suupielensä vääntyivät alas. Hän oli odottanut sitä iltaa. "Minä olen menossa Tomille yöksi", Hortense kuiskasi, "Ja kyllä sinä tiedät, mitä se tarkoittaa!" Hortense alkoi kikattaa ja Cherryä nauratti hänen hihitys. "No, ehkä saat tän kerran anteeksi mun lemppaamisen", Cherry sanoi ja virnisti. Illan lähestyessä Hortense meni rentouttavaan kylpyyn. Hän ei voinut hermostukselleen mitään. Vaikka hän ja Tom olivat seurustelleet jo kauan, Hortense ei ollut kertaakaan viettänyt yötä pojan luona. Hortense vain toivoi, ettei Effie saisi tietää. Illan tullessa Hortense lähti Tomin luo. Hän istui sohvalle ja yritti näyttää rennolta. "Tuu tänne", Tom sanoi ja kaappasi Hortensen syliinsä ja suuteli tätä. Hortense vastasi innolla suudelmaan. Pian he molemmat olivat sängyllä vähissä pukeissa. Lopun voikin arvata. Seuraavana päivänä Hortense hiippaili kotiinsa hymynkare huulillaan. Hän oli luvannut tavata Cherryn huoneessaan, ja Effie oli vihdoin lähtenyt töihin. "Me tehtiin se!" Hortense sanoi ystävälleen itsevarma ilme kasvoillaan. "Hah, ja Ermintrudea ennen", hän jatkoi. Sitten hän hiljeni kauhuissaan. Menneisyys, josta hän oli päättänyt pysyä hiljaa, oli tulossa ilmi. "Ermintrude? Kuka se on?" Cherry kysyi epäilevä ilme kasvoillaan. Heillä kahdella ei pitänyt olla salaisuuksia. Hehän olivat olleet jo vuosia parhaat ystävät. "Eh… Ermintrude on minun siskoni", Hortense sanoi ja huokaisi. "Istu alas, minä kerron sinulle kaiken", hän jatkoi. Cherry katsoi syyllistävästi häntä ja he molemmat istahtivat lankkulattialle. Hortense kertoi lähes kaiken entisestä elämästään. Hän kertoi olleensa yksi niistä, joita Cherry ja Tom vihasivat. Hän selitti, millainen hemmoteltu tyttö hän oli ollut. Kun hän tuli tarinassaan kohtaukseen, jossa hän työnsi Ermintruden alas portaita, hän oli lähellä purskahtaa itkuun. Kaikki se ikävä perhettään kohtaan ja kaikki epätietoisuus vanhemmistaan ja sisaruksistaan ryöppysi hänen mieleensä. "Ja siksi minä tulin tänne", Hortense lopetti puheensa. Cherry ei ottanut asiaa laisinkaan hyvin. "Mä en voi uskoa, että sä olet niinku Mercy! Yhtä paha, yhtä ärsyttävä! Ja mä luulin, et mä tunsin sut!" hän huusi temperamenttiseen tapaansa. "Minä olen muuttunut! En minä ole enää Stony, en ole ollut ikuisuuksiin!" Hortense sanoi epätoivoisesti. "Kuule", Cherry sanoi ja esitti miettivänsä anteeksiantoa, "Kerro jollekulle, jota noi sun valheet kiinnostaa!" Cherry ponkaisi pystyyn ja käveli kohti tikapuita. "Hyvästi", hän lisäsi. Hortense ei voinut ymmärtää, mitä oli oikein tapahtunut. Kyyneleet tekivät tuloaan. Kipeät muistot mielessä ja Cherryn yllättävä suuttuminen olivat yksinkertaisesti liikaa. Mikä pahinta, hänen täytyisi kertoa kaikki se Tomille ennen kuin Cherry ehtisi tehdä sen. Ja ystävänsä reaktion jälkeen Tomille kertominen vaikeutui entisestään. "Tom, sinähän tiedät, että minä rakastan sinua todella paljon", Hortense sanoi samana iltapäivänä, "Ja siksi minulla on sinulle asiaa. Menneisyydestäni." Hortense hengitti syvään ja kertoi poikaystävälleen kaikki samat jutut, mitä hän oli kertonut Cherrylle. "Ahaa?" Tom sanoi kuivasti. "Etkö… etkö sinä vihaa minua?" Hortense kysyi ihmeissään. "Kaikilla meill on menneisyys, eikä sille enää voi mitää. Vaik teit väärin sillon ku sun sisko putos, nii ethän sä enää sitä voi muuttaa", Tom sanoi. "Mulla ei oo isää ja mun äiti oli narkkari. Se kuoli kun mä täytin kaheksan. Se ei ollu mikää unelmamutsi, ei tosiaan, mut en mä sitä häpee. Oon tehny kaikenlaista typerää sen jälkeen ku jäin yksin, mut mä oon kunnostautunu ja asun mun tädin ja serkkujen kanss, niinku tiiät. Sun pitäis olla vaan tyytyväinen, ett oot saanu elää sun perheen kanssa ja siin ei oo mitään pahaa", Tom vuodatti. Hortense katsoi surullisena poikaystäväänsä. Häntä alkoi hävettää oma typerä käytöksensä. Ei hänen menneisyytensä ollut laisinkaan huono. Turhaan hän oli nolona sen takia. "Sinä olet liian ihana!" Hortense kiljahti ja halasi Tomia. Tom nauroi tytölle. "Kunpa Cherrykin olisi ollut yhtä ymmärtäväinen", Hortense sanoi jälleen surkeana. "Hän suuttui minulle ja varmaan lisäksi vihaa minua." "Hei, älä huoli, mä voin puhua sille. Kyllä se mua kuuntelee", Tom sanoi. "Ihan oikeasti, miten minä pärjäisin ilman sinua!" Hortense huudahti ja supisti huuliaan. "Samoin", Tom naurahti ja suuteli Hortensea. Tom otti heti asian hoidettavakseen. Hän marssi Cherryn huoneeseen ja aloitti huutamisen. "Miks ihmeessä sä oot ollu ilkee Hortenselle? Et säkään oo varsinaisesti mikään puhdas pulmunenkaan, joten millä oikeudella sä oikeen vittuilet sille?" "No sillä oikeudella, ett se ei ollu meille rehellinen", Cherry sanoi kärsivällinen hymy kasvollaan. "Et säkään oo kertonu meille kaikkea! Sä menet ja sovit sen kanssa", Tom sanoi käskevään sävyyn. Cherry jatkoi hymyilemistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. "No hyvä on", hän huokaisi. "No moi!" Cherry huudahti, kun Hortense tuli avaamaan tälle oven. Hortense käänsi tälle selkänsä ja yritti näyttää ilmeettömältä, siltä kuin häneen ei sattuisi Cherryn näkeminen. "Hei kuule, mä oon oikeesti pahoillani siitä aikasemmasta. Ei su noo pakko mulle kaikkee kertoa. Voitaisko me sopia?" Cherry sanoi. Hortense vastasi helpottuneena myöntävästi. "On ihanaa, kun me ei enää riidellä", Hortense sanoi ja halasi Cherryä. Vaikka Cherry oli alun perin sopinut vain Tomin takia, hänestä tuntui silti paremmalta Hortensen kaverina kuin ilman häntä. "On aika hullua, että koulu loppuu ihan just. Onneks mä sain töitä Noahilta, siis sieltä pikaruokapaikasta. Se sano et voin alottaa syksyllä. Siell on ihan hyvä palkka ja ruokaa saa syödä ilmasek. Entäs sä? Mitä töitä sä sait?" Cherry kysyi. "Tuota, minä… minä aion mennä yliopistoon", Hortense sanoi. "Mitä? Aiotsä jättää meidät tänne?" Cherry huudahti ja ponkaisi pystyyn. "En minä haluaisi jättää teitä, mutta minun on tavallaan pakko. Minä… minä tahdon tavata taas sisarukseni, jotka ovat yliopistolla. Minä sain tietää viime viikolla, että minut on hyväksytty, ja minä en voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni! Enhän minä voi tänne ikuisesti jäädä!" Hortense puolustautui. "Niin kai. Tietääkö Tom?" Cherry sanoi ja mutristi huuliaan. Hän olisi jäämässä kotikadullee, mutta Hortense sai sen kuulostamaan typerältä ja naaivilta. Cherry ei sanonut mitään, koska hän ei halunnut aiheuttaa uutta riitaa. "Itse asiassa ei", Hortense sanoi hiljaa. Hän älysi, että hänen olisi kerrottava se pojalle hyvin pian, jonakin rauhallisena ja mukavana hetkenä. "No, onnea vaan matkaan", Cherry sanoi ja halasi Hortensea. "Sitä kyllä tarvitaan", Hortense naurahti. "Öh, Effie. Minä tarvitsisin apuasi. Minun pitäisi kertoa Tomille, että olen menossa yliopistoon syksyllä, mutten keksi yhtään, että miten sen sanoisin!" Hortense sanoi. "Sinun on tehtävä niin kuin sydämesi sanoo sinulle, ja jotain tuollaista. Minä en ole hirveän hyvä neuvomaan", Effie sanoi matkien mahdollisimman äidillistä äänensävyä. Koska Hortense alkoi näyttää hyvin, hyvin itkuiselta, Effie jatkoi: "Ehkä te voisitte jutella ulkona, niin pääset nopeasti pakoon." Se ei pahemmin piristänyt tyttöä. "No niin, älähän nyt. Minä voin tiskata tänään sinun puolestasi, jotta piristyisit", Effie sanoi. "Se on sinun tiskivuorosi", Hortense mumisi ja Effie naurahti. Mennessään nukkumaan Hortense alkoi miettiä, että ehkä Effie oli oikeassa. Hän ja Tom olivat sopineet menevänsä seuraavana päivänä ulos, joten ehkä hän kertoisi jo silloin. Hortensea alkoi jälleen jännittää. Iltapäivällä Tom ja Hortense makailivat talon takana. Hortense katsahti Tomiin, joka oli selvästi hyvällä tuulella. Nyt hän kertoisi. Nyt juuri. Hortense veti syvään henkeä, mutta Tom ehti ensin. "Mä sain töitä Donin korjaamolta. Don on just hyvä jätkä. Sit se sano, et sen veljen kaupassa olis myös töitä, jos mä vaikka tietäisin kenelle se sopis. Ja mä aloin heti ajattelemaan sua! Mä kyll tiedän, et se kauppa on tarkotettu aikuisille ja silleen, mut sähän täytät kahdeksantoista tänä vuonna, nii se ei oo ongelma", Tom sanoi itseensä tyytyväisellä äänellä. "Minä en tarvitse töitä, Tom. Enkä varsinkaan Donin veljen Tonyn kaupasta! Se paikka on ihan kamala! Oletko sinä nähnyt niitä asiakkaita? Minä olen menossa yliopistoon, Tom", Hortense sanoi ja hymyili. Hänen ei ollut tarkoitus sanoa sitä niin, täräyttäen päin kasvoja. Hän ei vain voinut pitää sitä enää sisällään. Tom ponkaisi ylös ja Hortense nousi hitaasti. "No, mitäs sanot?" Hortense hymyili. "Kuinka sä saatat tehä tän mulle! Et sä voi häipyä tolleen!" Tom huudahti vihaisena. ”Ai miksen? En kai minä tänne halua ikuisesti jäädä. Ja sitä paitsi, sinä et päätä minun elämästäni. Ja missä kohtaa minä muka sanoin, että olen jättämässä yhtään ketään? Yliopisto, johon olen menossa, on yhden vaivaisen lentokonematkan päässä! Minä en voi jäädä tänne vain sinua varten”, Hortense sanoi ja irvisti poikaystävälleen. "Sä et oo puhunu mitään! Mä oon tehny suunnitelmia! Jos sä lähdet, niin mä… mä…" Tom sanoi ja yritti päättää lausettaan. Hortense lähti juoksemaan. Effie oli oikeassa, kun hän oli neuvonut kertomaan asiasta ulkona. Hortense hyppäsi jonkun paikallisen juopon yli, joka oli sammunut kapakan eteen. "Miksi, voi miksi!" Hortense huudahti ilmaan. "Minä luulin, että tämä toimisi", hän jatkoi. Hän oli niin keskittynyt suruunsa, ettei kuullut takaansa askelia. Hortense alkoi itkeä. "Hortense", Tom sanoi hiljaa, "Ei mua haittaa, vaikka sä lähet yliopistoon. Kunhan et unohda meitä." Hortense käännähti ja Tom suuteli häntä. "En tietenkään", hän mumisi. Hortense ei tiennyt, että Tomilla on suunnitelma. "Mä oon päättäny kosia Hortensea", Tom ilmoitti Cherrylle tämän eteisessä aamutuimaan. "Mitä? Oikeesti? Vähänkö hienoa! Ehkä sä saisit Hortensen jäämään. Ehkä te voisitte muuttaa yhteen!" Cherry sanoi innostuneena. Olisi ihanaa, jos Hortense jäisi, vaikka Tomin ja Hortensen seurustelu olikin alussa ärsyttänyt häntä. "No katotaan nyt", Tom sanoi vaatimattomasti. Cherry halasi häntä ja sanoi: "Mä oon varma, että Hortense haluaa jäädä tänne sun kanssa!" "Sun kantsii kosia sitä vasta vähän ennen sen lähtöä, niin ehdit kerätä tarpeeks rahaa hyvään sormukseen. Ja sitä paitsi se on paljon romanttisempaa, jos kosit sitä sillon", Cherry neuvoi kuin mikäkin asiantuntija. Viimeisenä iltana Effien luona Hortense luki vanhaa päiväkirjaansa. Hän oli pakannut kaiken muun paitsi sen. Koska Effie ei ollut hankkinut vieläkään sähkövaloja hänen parvelle, Hortense joutui lukemaan kynttilän valossa. Yhtäkkiä hän kuuli takaansa rykäisyn. Se oli Tom. "Hei Tom", Hortense sanoi haikealla äänellä. Nämä olisivat hyvästit. Hortense pidätteli kyyneleitään. Hän oli kammonnut tätä hetkeä. Tom huomasi Hortensen olevan surullinen, joten hän suuteli tyttöä. Tavallaan hän yritti peitellä omaa hermostuneisuuttaan. Tom oli päättänyt, että hyvästit muuttuisivat kihlauskiljahduksiin. Hän näki jo mielessään Hortensen valkoisessa hääpuvussa. "Sun ei tarvi olla surullinen, Hortense", Tom sanoi ja polvistui. Hän yskähti hieman. "Mitä sinä oikein teet?" Hortense kysyi ja katsoi poikaa oudoksuen. Hän astui hieman taemmas vaistonvaraisesti. Tämä oli jotakin, mitä hän ei osannut odottaa. "Hortense, mä rakastan sua tosi paljon, ja mä tiedän et sä rakastat mua. Sun ei oikeesti tarvitse lähteä", Tom jatkoi. "Hortense, tuutsä mun vaimoks?" Hortensen silmät suurenivat. Hän kävi mielessään tulevaa elämäänsä kuin filminauhaa. He menisivät naimisiin, he muuttaisivat pieneen kaksioon kaupungin laitamille, he saisivat lapsia, Hortense menisi töihin läheiseen ruokakauppaan… "Olen tosi, tosi pahoillani, Tom. Minä rakastan sinua hyvin paljon, mutta minun on opiskeltava. Minä tahdon nähdä maailmaa ja minä tahdon malliksi, kyllähän sinä sen tiedät!" Hortense sanoi murtuneena. "Ei mallina oloon tarvita koulutusta", Tom sanoi hiljaa. "Ei niin, mutta minun on silti mentävä, en tule vaimoksesi", Hortense sanoi. "Vittu…" Tom sanoi hiljaa ja hengitti raskaasti. Häntä hävetti. Cherry oli ollut väärässä. "Voisitko sinä… lähteä? Minä haluan olla yksin", Hortense sanoi. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Tom murtui silti ensimmäisenä. Tunnin kuluttua Cherry tuli ylös. "Taksi tuli hakemaan sua", hän kuiskasi, "Oon pahoillani, et sä et menny Tomin kanssa kihloihin, mut sä et kyll kuulukaan tänne. Sä kuulut sinne sun perheen luo, sun omaan maailmaan. Mun tulee sua tosi kova ikävä." "Minunkin tulee sinua hirveä ikävä, ja vaikka en sinun mielestäsi kuulunut tänne, niin sinä ja Tom saitte minut tuntemaan itseni kotoisaksi. Pidetään yhteyttä, jooko?" Hortense sanoi ja rutisti ystäväänsä. Alakerrassa Hortense kohtasi tätinsä. "Hei hei, sano Ermintrudelle terveisiä", Effie sanoi. "Sinun on tultava käymään kampuksella joku kerta, Ermintrudella on sinua varmasti ikävä. Oli ihanaa, kun annoit minun asua täällä!" Hortense vastasi. Hän lähti alakertaan ja taksiin kohti tulevaisuutta.

Huuh! Tässä oli nyt viimeinen virallinen osa. Kuten jo olen useaan otteeseen maininnut, vielä on tulossa "Mitä heille tapahtui" osa, jossa sitten selviää mitä itse kullekin tapahtui/on tapahtunut. Olen kyllä kirjoittanut siitä varmaankin puolet, mutta ajatukseni ovat pyörineet lähinnä tulevan RKC:ni ympärillä. Se kertoo Gairlockin asukkaista. Olen ottanut esittelyosan kuvat, mutta minun on vielä mietittävä henkilöiden luonnetta tarkemmin. Kiitos, että jaksoitte lukea, ja toivon että kommentoisitte :).