Taas vaihteeksi olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta :D. Ja jälleen minun on pakko myöntää, että olin taas unohtanut osan tapahtumista ja minun piti keksiä uusia asioita tilalle. Ajatusvirheitä saattaa olla hieman tavallista enemmän, sillä lisäsin keskelle viisi kuvaa, joita siinä ei alunalkaen ollut. Nyt kuitenkin osan pariin.

Boris ja Catherine pitivät toisiinsa paljon yhteyttä, salaisesti. Boris pelkäsi Maryanan reaktiota ja Catherine perheensä. Parilla oli monta vuotta ikäeroa, tarkalleen yhtä paljon kuin Maryanalla ja Catherinella. Maryana oli kuitenkin liian keskittynyt opintoihinsa huomatakseen mitään outoa Boriksen käyttäytymisessä. Loppukokeisiin oli tietysti vielä kauan aikaa, mutta opettajat olivat eri mieltä. Kotona Sebastian teki uudelleen typeriä virheitä. Ninnin ollessa poissa kotoa hän meni ja suuteli Sanelma Ottavaista, suurperheen äitiä. Sebastian uskotteli itselleen, että hän teki lähes oikein kun suuteli toista naista. Ninni oli häntä kohtaan kohtuuttoman ilkeä, kuka tahansa mies rakastuisi toiseen naiseen saadessaan sellaista kohtelua. Sanelma Ottavainen oli totta vie suuren perheen äiti. Hänellä oli neljä lasta; Tommi, Siivo ja kaksostytöt Bianca ja Brianna. Sanelman vanhin poika Tero oli kuollut kamalassa kolarissa. Pojalla ei ollut vielä edes ajokorttia, mutta otettuaan hieman liikaa ystävänsä kotibileissä hän oli napannut isänsä auton ja loppu olikin karmaiseva. Perheen mummo, Kustin äiti, oli kuollut aiemmin samana vuonna syöpään. Niin, Sanelman elämä ei ollut kovinkaan mukavaa. Kusti aina juonut paljon, mutta Teron kuoltua hänen juomisensa oli muuttunut täysin holtittomasti. Juotuaan Kusti yritti aina iskeä itselleen naista, koska hänen mukaansa hänen omasta vaimostaan ei ollut mihinkään. Harvoin hän kuitenkaan onnistui iskuyrityksissään, sillä suurin osa naisista piti miestä yhtä epämiellyttävänä kuin hänen vaimonsa. Kusti löi Sanelmaa, kun Sanelma teki jotakin väärin. Aikaisemmin Kusti teki sitä vain humalassa, mutta hautajaisten jälkeen kaikki muuttui vain pahemmaksi. Välillä selvin päin Kusti ei jaksanut katsella vaimonsa typeriä tekoja, vaan "antoi hänelle opetuksen", jotta Sanelmasta tulisi parempi ihminen. Kuitenkin aina lyönnin jälkeen Kusti katui kamalasti ja pyysi anteeksi. Sanelma aina antoi. Kaikesta pahasta huolimatta hän halusi pitää pienen, hajoavan perheensä koossa. "Se-sebastian? Voisitko sinä tulla vaikka käymään, Kusti on juomareissulla ja lapset ovat koulussa. Brianna ja Bianca eivät herää vielä kolmeen tuntiin", Sanelma sanoi puhelimeen. Hän oli edellisenä päivänä saanut tuntea Kustin opetuksen voiman, eikä mikään tuntunut peittävän ikävää jälkeä. Sebastian sanoi tulevansa heti sinne. Sanelma ja Sebastian tervehtivät toisiaan sanattomasti, mutta perinpohjaisesti. Kun Sebastian yritti kysyä Sanelmalta naisen silmästä, tämä vain hyssytteli ja hymyili surullisen ilkikurisesti. Sanelma johdatti miehen makuuhuoneeseen ja suuteli Sebastiania raivokkaasti. Sebastiania pelotti, mihin tämä oli menossa, mutta unohti nopeasti kaiken ja vastasi suudelmaan. Sanelma ja Sebastian jäivät sänkyyn syyllisyyden tunteen poltellessa kurkussa. Sebastian keräsi vaatteensa ja hiippaili pois jättäen Sanelman nukkumaan yksikseen. "Mitäs peliä sinä oikein pelaat, nainen?!" Kusti sanoi tervehdykseksi tullessaan sisään ovesta. "Minä kuulin", hän jatkoi hampaitaan kiristellen, "että sinulla on käynyt täällä oikein vieraita. Ihan miespuolisia vieraita!" Sanelma haukkoi henkeään ja paljasti viimeistään siinä vaiheessa, että hänellä ei ollut puhtaat jauhot pussissa. Hän luultavasti älysi sen itsekin, kun vastasi: "Kusti-rakas, se… mies tuli auttamaan putkien kanssa! Niin, katsos kun sinä olit poissa ja ne menivät rikki ja eihän Siivokaan vielä mitään osaa ja…" Sanelma antoi äänensä hiipua olemattomiin. "Niin varmaan, typerä nainen! Minun mittani on täysi, minä en jaksa sinua enää!" Kusti huusi. "Mitä sinä tarkoitat, rakas?" Sanelma yritti sanoa, mutta Kusti jylisi hänen päälleen: "Älä sinä sano minua rakkaaksi! Sinä olet pettänyt minua!" Aivan niin kuin hän ei olisi koskaan pettänyt minua, Sanelma ajatteli vihaisena. "Se on ohi! Ulos, ulos täältä! Minä pidän lapset, vai haluatko, että minä kerron kaikille, että sinä toit tänne miehiä vaikka millä mitalla! Varmaan osa niistä maksoikin sinulle, eikös niin? No, osa rahoista kuuluu minulle, eikös se niin mennyt?" Kusti sanoi myrkyllisellä äänellä. "Ei, ei! Kusti, anna minun tavata lapset! He ovat minun lapsiani myös!" Sanelma nyyhkytti. "Sinä luovuit oikeudesta heihin, kun petit minua!" Kusti raivosi. Sanelma itki, itki katkerasti. Hänellä ei ollut paikkaa mihin mennä. Kun hän ajatteli asiaa, hän tajusi että oli yksi paikka, yksi ainoa. Ottavaiset eivät olleet asuneet kauaa Patelin Roncessa, eikä Sanelma tuntenut ketään muuta tarpeeksi hyvin. Hänen oli lähdettävä Sebastianin luo. Sebastian tervehti innoissaan Sanelmaa. Vaikka he olivat tavanneet vasta vähän aikaa sitten, Sebastianista tuo aika tuntui vuosilta. Sanelma selitti tilanteen ja pyysi Sebastianilta yösijaa edes siihen saakka, että ehtisi hankkia itselleen asunnon. "Tietysti saat asua täällä, höppänä! Niin kauan kuin sinulla on vain tarve", Sebastian vastasi. Sanelma sai muuttaa pieneen leikkimökkiin, jonne laitettiin sohva ja sänky. Sebastian vietti epäilyttävän paljon aikaa Sanelman kanssa ja Ninnin vanhat epäilyt nousivat sydäntä särkevästi pintaan. Epäilykset olivat enemmän kuin aiheellisia. Sanelma ja Sebastian varoivat tarkasti, ettei lähettyvillä ollut ketään, kun he osoittivat rakkauttaan toisiinsa. Välillä he olivat turhankin varomattomia, ja viime hetkillä lopettivat esimerkiksi kädestä pitämisen. Hyvin pian Sanelman onnistui löytää mukavat kolme huonetta ja keittiön. Ninni lähti konferenssiin, johon liittyi jotenkin hänen sairaalansa hyvä työ, joten Sebastian jäi lähes kaksin Sanelman kanssa. Catherine meni aikaisin nukkumaan, tai niin hän ainakin väitti. Tosiasiassa hän aikoi viettää kokonaisen tunnin jutellen Boriksen kanssa. Sanelma ja Sebastian päättivät viettää viimeisen yhteisen illan lämpimissä merkeissä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Paikalle tuli varas. Ja vaikka epämiellyttävä vieras saatiinkin kiinni, ei Sanelman ja Sebastian yhdessä olo onnistunut, sillä loppuyön Catherine tahtoi nukkua isänsä vieressä. Sanelman uusi koti oli suurempi kuin hän olisi toivonut. Talon ensimmäinen kerros oli aikamoinen shokki. Ensimmäinen huone, olohuone, oli samaan aikaan tumma ja värikäs. Sanelma ei oikein ymmärtänyt, miksi joku sisustaisi sillä tavalla, mutta hän oli tyytyväinen mihin tahansa. Keittiö oli vaaleampi ja sieltä löytyi tummansininen jääkaappi. Toisessa kerroksessa oli vessa, kaunis makuuhuone ja pukeutumishuone. Varsinkin viimeisimmästä Sanelma oli innoissaan. Hänellä ei ollut koskaan ennen niin paljon omaa tilaa. Sanelma ja Sebastian jatkoivat tapailua yhtä intensiivisesti kuin ennenkin. Vuodet kuluivat ja suhde vain lähentyi. Eräänä iltana Ninni oli jälleen poissa kotoa. Sebastian oli kutsunut Sanelman käymään. Catherine oli kuullut heidät ja ryntäsi vihoissaan huoneeseen. "MITÄ IHMETTÄ SINÄ OIKEIN TEET?" hän huusi. "Kulta, mene nukkumaan, minä…" Sebastian yritti. "EN VARMANA MENE!" Catherine vastasi kiljuen. Sanelma nappasi tavaransa ja lähti juoksemaan ulos. "Sinä teet tämän taas! Ensin May ja sitten Sanelma! Miksi? Miksi?´" Catherine kysyi lähes mielipuolisesti. "Miten sinä tiedät Maysta? Sinähän olit vasta vauva…" Sebastian sanoi ja löi kätensä suulleen. Hän tajusi paljastaneensa hieman liikaa. "Maryana oli silloin lapsi ja kuuli kun te keskustelitte ja May lähti. Jos olisit oikeasti rakastanut häntä, olisit lähtenyt hänen peräänsä", Catherine selitti vihoissaan. "Tajuatko, että sinä 'rakastut' aina sellaisiin naisiin, joilla on jotain hätänä? Ensin May oli päihderiippuvainen ja nyt Sanelma, jonka mies varmaan löi häntä tai jotain, sillä sellaista mustaa silmää on vaikea muuten saada! Ainoa, jota sinä varmaan oikeasti rakastat, on äiti! Miksi sinä aina pilaat kaiken!" Catherine itki. Sebastian käveli häpeissään sivulle. Hän tiesi, että hänen pitäisi lohduttaa tytärtään, muttei tiennyt mitä sanoa. Onko Catherine oikeassa? Asuuko minussa jokin sankariksi haluava, joka pelastaa naisia hädästä? Sebastian mietti kuumeisesti. Hän tiesi, että hänen olisi paljastettava Ninnille kaikki. Ninnin palattua kotiin Sebastian alkoi selittää pettämistään. Kovinkaan pitkälle hän ei ehtinyt, kun Ninni keskeytti hänet vihoissaan. "MITÄ? TAASKO? Miksi sinä aina teet näin! Minä… Minä vihaan sinua Sebastian Saryon Bloomingbury!" Ninni huusi itkien. Ninni löi Sebastiania lujaa kasvoihin ja juoksi makuuhuoneeseensa. Tilanne ei ollut hyvä kummankaan kannalta. Ninni pääsi hitaasti ohi suuresta tuskan tunteesta ja vaikka häneen sattui, hän oli valmis työskentelemään suhteensa puolesta. Aina kun Catherine oli mennyt nukkumaan, Ninni ja Sebastian kokoontuivat keittiöön puhumaan. Pientä edistystä oli nähtävissä, vaikka Sebastian sai edelleen nukkua Maryanan huoneessa. Maryana vietti viimeisiä vuosiaan yliopistolla. Hän päätti olla Borikselle kiltti ja siivosi hänen huonettaan miehen ollessa tunnilla. Pedatessaan tämän sänkyä peittojen välistä tipahti kirje. Maryana luki aluksi vain ensimmäisen rivin saadakseen tietää, kenelle kirje oli osoitettu. Luettuaan siinä pikkusiskonsa nimen Maryana kauhistui ja alkoi lukea. Saatuaan kirjeen päätökseen Maryana kuuli ulko-oven pamahtavan ja hän riensi alakertaan. "Selitä, ole hyvä!" Maryana huusi. "Mistä sinä nyt puhut", Boris huokaisi. "No siitä, että sinä satut seurustelemaan minun pikkusiskoni kanssa!" Maryana sanoi yrittäen saada äänensä tasaantumaan. "Mitä.. mistä sinä tiedät?" Boris kysyi täysin järkyttyneenä. ”Minä luin sinun kirjeesi", Maryana sanoi hieman häpeillen. "Sinä teit mitä?!" Boris sanoi suuttuen, "Se on yksityistä! Mitä sinä olet tehnyt minun huoneessani penkomassa tavaroitani?" "Minä siivosin siellä! Mutta ala selittää, miksi sinä seurustelet pikkusiskoni kanssa? Sinulla ei… sinä et… minä…kiellän sinua!" Maryana takelteli. "Ehkä", Boris sanoi pilkallisesti, "sinä olet yhä rakastunut minuun, ja olet nyt mustasukkainen. Sinusta tuntuu kamalalta, kun seurustelen pikkusiskosi kanssa, nii-in, niin sen täytyy olla!" Maryana räjähti nauruun. Mitään niin naurettavaa hän ei ollut kuullut koskaan! "Voi kuule, sinulla on ihan liian suuret luulot itsestäsi", hän käkätti. Boris lähti ja Maryana jäi yksin. Hän meni lepäilemään sohvalle ajatustensa kanssa. Onko Boris oikeassa? Onko minulla tunteita häntä kohtaan?, Maryna mietti. Hän päätteli, että ei ollut. Mutta miksi minä reagoin niin vahvasti siihen, että Catherine seurustelee Boriksen kanssa? Nämä ajatukset jäivät härnäämään häntä pitkäksi aikaa. Hän tiesi rakastavansa Sepeä, mutta aina välillä vanhat tunteet tulivat pintaan. He eivät olleet koskaan selvittäneet vanhoja sotkujaan, eikä Maryanaa hirveästi haluttanut selvittää niitä. Boris alkoi silkkaa piruuttaan jättää paidan välillä pois ja käveli siten ympäri taloa. Hän ajatteli härnäävänsä Maryanaa. Maryanaa vain ärsytti Boriksen typerät jutut, sillä hänellä oli paljon ajateltavaa. Maryanalle selvisi, että kotipuolessa kaikki ei ollutkaan niin hyvin, kuin hän oli luullut. Hän pelkäsi vanhempiensa eroavan. Ninni ja Sebastian pitivät juhlat. He eivät salaperäisyyksissään suostuneet kertomaan syytä, mutta kaikki perheen tyttäret oli kutsuttu, mukaan lukien Charlesetta. Kesken makoisan aterian Sebastian kilautteli lasiaan (alkoholitonta kuohuviiniä) ja muut hiljenivät. "Meillä, toisin sanoen minulla ja Ninnillä, oli syy miksi kutsuimme teidät tänne tänään. Me olemme päättäneet, kenestä tulee seuraava perijä. Onneksi olkoon Maryana!" Sebastian kertoi huudahtaen viimeisen sanan kohdalla. Maryana taputti itselleen muiden mukana. Catherine juoksi ulos huoneesta ja Ninni lähti vaivalloisesti tytön perään. Catherine olisi toivonut, että hänestä, perheen pikku lemmikistä, olisi tehty perijä ja hän olisi saanut asua suuressa talossa Boriksen kanssa. Juhlat siirtyivät olohuoneen puolelle, jossa soitettiin ikivihreää musiikkia. Charlesetta huomasi, että Ninni oli allapäin ja tökkäsi isäänsä, jotta tämä menisi juttelemaan Ninnille. Sebastian ei ollut humalassa, ei toki, sillä hän ei enää juonut, mutta jostakin syystä hän meni ja suuteli Ninniä suoraan suulle. Ninni taisi itse olla hieman piristyneemmissä tunnelmissa ilmeestään huolimatta ja vastasi suudelmaan yhtä intohimoisesti. Vieraat älysivät lähteä siinä vaiheessa koteihinsa ja jättivät vanhan parin kahdestaan olohuoneeseen. Kukaan ei tiedä, mitä olohuoneessa tapahtui, mutta siitä lähtien Sebastianilla oli oikeus nukkua samassa sängyssä Ninnin kanssa. Vaaleatukkainen raskaana oleva nainen kävi pariin otteeseen tuijottelemassa Bloomingburyen ikkunoita, kuin ei osaisi päättää, menisikö koputtamaan vai ei. Joka kerta kuitenkin vaikutti, että hänen rohkeutensa petti. Lähestyvä loppukoe vei Maryanalta lähes kaikki voimat ja vaikka kaikki väittivät, että Ninni ja Sebastian olivat taas yhdessä, hänen oli vaikeaa uskoa sitä. Tietysti hänen elämässään oli nyt tietynlaista turvaa, kun hän sai jäädä kotiinsa, mutta alkuhuuma alkoi jo laantua. Kaikesta huolimatta hänellä oli aikaa ajatella Borista ja Catherinea. "Kuule, minä en oikeasti tykkää sinusta ja inhoan sitä kun sinä kiusaat minua. Minä. Rakastan. Sepeä", Maryana sanoi painottaen viimeisiä sanoja turhankin paljon. "Ihan miten vain, kultakutri", Boris sanoi ja iski silmää. "Ihan oikeasti!" Maryana kiljui ja tunsi olevansa taas ala-asteella. "Äh, minä taidan mennä suihkuun, jää sinä tänne kirkumaan ihan mitä vain tahdot", Boris sanoi laiskalla äänellä. Boris palasi suihkusta ja näki Maryanan istuvan sohvalla lukemassa kirjaa. Boris yskäisi hermostuneena ja istui Maryanan viereen. "Maryana, minä olen päättänyt kosia Catherinea", Boris sanoi vakavana. "Minun mielestäni sinun on hyvä tietää se. Ja anteeksi kun olen kiusannut sinua, kyllä minä tiedän, ketä sinä rakastat." Maryana oli hetken hiljaa järkyttyneenä. "Eikö sinun mielestäsi kannattaisi odottaa vielä hetki? Catherine kirjoittaa vasta keväällä ylioppilaaksi ja-" Maryana aloitti, mutta Boris keskeytti hänet: "Hän kirjoittaa ihan pian ja minä ajattelin kosia häntä vasta kun hän on aloittanut opinnot täällä." "Me olemme luodut toisillemme", Boris sanoi keskustelun päätteeksi ja nousi ylös. Maryana oli hämmentynyt ja samaan aikaan vähän kateellinen. Hän ja Sepe olivat seurustelleet vähintäänkin yhtä kauan kuin Boris ja Catherine, eivätkä he olleet puhuneet vielä edes yhteen muutosta. Lisäksi Maryana ei tiennyt Catherinen tunteista ja häntä pelotti, että nuoripari saattaisi jostain syystä erota, jos he menisivät liian nuorina kihloihin. Pian oli loppukokeen aika. Maryana juoksi silmät kiinni ajatellen kaikkea oppimaansa. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja illan hämärtyessä hän lähti taksilla kohti lentokenttää valmiina palaamaan rakkaaseen kotiin.

Tässä oli sitten osa yhdeksän. Toivottavasti tässä lopussa oli sitä hitaanpaa tahtia, ja sanokaa jos menee vieläkin liian nopeasti.  Anteeksi, kun jossain kuvissa näkuu ajatuskuplaa yms. Minä olen yrittänyt saada niitä pysymään poissa kuvista, mutta välillä niitä tulee otettua. Kommentit olisivat kivoja :).