Kohta alkaa koulut ja päivitystahti tosissaan hiljenee entisestään. Yritän nyt sitä ennen saada edes jotakin laitettua nettiin. Olen kuvannut lähes kaksisataa kuvaa valmiiksi, mutta tämä kirjoittelu ei aina luonnistu. Lisäksi minulla on pari ekstraa tuloillaan (esim. mitä tapahtui Charlesetalle ja Catherinelle). Nyt itse osaan :).

"Sepe", Maryana sanoi ja meni istumaan miehensä viereen, "Minulla on sinulle asiaa." Sepe katsoi häntä kysyvästi. "Minä olen raskaana. Me saamme lapsen", Maryana pamautti. "Siis lapsen? Pienen tytön tai pojan? Oi kuinka mahtavaa!" Sepe sanoi ja Maryana saattoi hengähtää. Hän oli tosissaan pelännyt, ettei Sepe vielä halunnut lasta. He olivat suunnitelleet, että he alkaisivat miettiä lapsen saamista vasta oltuaan vuoden naimisissa. Pian vauvamaha alkoi näkyä. Maryana oli samaan aikaan innoissaan ja peloissaan. Hän oli onnellinen, että asui vanhempiensa kanssa, koska he saattoivat neuvoa häntä lastenhoidossa. Toisaalta häntä ärsytti äitinsä kaikkitietävä asenne. Vauva oli kuitenkin hänen eikä Ninnin. Sepe oli, jos mahdollista, vielä enemmän innoissaan tulevasta perheenjäsenestä. Hän ja Sebastian remontoivat Catherinen vanhaa huonetta uuteen uskoon. Maryanaa ei päästetty katsomaan, koska huone oli yllätys. Maryana oli usein hyvin väsynyt ja hän nukkui joka päivä pienet päiväunet. Yleensä ne kestivät vain puolituntia, mutta välillä ne venähtivät vaikka kuinka pitkiksi ja Sepen piti herättää hänet tultuaan töistä. "Hei unikeko", Sepe tervehti vaimoaan. "No hei vain sinullekin. Onneksi herätit minut, näin ihan kamalaa unta, jossa sain neloset ja kaikkien lasten nimi oli Daisy" Maryana vastasi voipuneena. "Nimistä puheen ollen, oletko miettinyt vauvalle nimeä?" Sepe kysyi hymyillen. "No en minä ihan vielä, kyllä joitakin on käynyt mielessä. Esimerkiksi jos vauva on tyttö, niin Ambrosine olisi kaunis nimi", Maryana vastasi hymyillen. "Ei mutta jos vauva on tyttö, niin hänen nimensä on Ermintrude!" Sepe vastasi vakavana. "Ermintrude! Ei tosiaankaan!” Maryana huudahti. Sepe nousi ylös ja katsoi loukkaantuneena vaimoaan: "Minun suvussani perheen vanhin poika antaa aina ensimmäiselle tyttärelleen nimeksi Ermintrude! Ja minä olen minun perheeni ainoa poika minun perheessäni." "En minä vain ole kuullut yhdestäkään Ermintrude -nimisestä sukulaisesta!" Maryana murahti. "No kukaan ensimmäinen poika ei ole saanut vähään aikaan tytärtä", Sepe huudahti. "Minun ei tarvitse kuunnella tällaista", Maryana huokaisi ja lähti yläkertaan. Vihanpitoa kesti kokonaiset kolme päivää. Lopulta Maryana ei jaksanut ja kesken aamupalan tekemisen hän sanoi: "Hyvä on. Jos me saamme tytön, niin hänen nimi on se Ermintrude." "Hienoa! Mutta jos saammekin pojan, niin sinä saat päättää hänen nimen", Sepe sanoi hyvin uhrautuvalla äänellä, joka sai Maryanan hihittämään Sepen korvaan. Lopulta oli Maryanan synnyttämisen aika. "SEPE! AUTAAAAA!" hän kiljui. Hän oli tietysti kuullut, että synnyttäminen sattuu, mutta että ihan näin paljon! Synnytys kesti kauan, mutta lopulta hän piteli sylissään pientä vihreäsilmäistä tyttöä. "Ermintrude", Maryana kuiskasi. Sepe lähestyi varovasti Maryanaa ja Maryana ojensi pienen vauvan hänelle. Sepe sanoi matalalla äänellä: "Isin pikku höpönassu." Hän pyyhkäisi salaa silmäkulmaansa ja rykäisi: "Tule Maryana, näytän sinulle Ermintruden huoneen." Maryana henkäisi syvään saavuttuaan huoneeseen. Muutos oli hämmästyttävä. Ennen niin vaaleat seinät olivat kirkkain värein koristetut. Maryana ei melkein uskonut, että kyseessä oli todella sama huone. "Mukavaa, että pidät siitä", Sepe naurahti. "Pidän tästä huoneesta todella paljon", Maryana kuiskasi ja suuteli Sepeä. Kaikki rakastivat pientä Ermintrudea. Maryanaa ei harmittanut, vaikka tyttö veteli hänen leteistään pienillä käsillään, Sepe ei suuttunut, vaikka Ermintrude pissi suoraan hänen parhaalle paidalleen. Ermintruden elämä oli oikeastaan aika helppoa. Ermintruden syntymäpäivät olivat suuri tapahtuma perheen keskuudessa. "Varo kynttilöitä, kultapieni", Maryana sanoi silmäterälleen. Ermintrudesta tuli oikein suloinen taapero. Hän ei onnekseen perinyt äitinsä suurta nenää. Ainoana lapsena Ermintrude sai paljon huomiota. Maryana rakasti Ermintruden kanssa vietettyä aikaa niin paljon, että muut asiat, kuten ruoanlaitto ja siivoaminen jäivät muiden kontolle. "Hyvää yötä, keiju", Maryana sanoi hiljaa ja peitteli Ermintruden sänkyyn. Hän malttoi tuskin odottaa tytön heräämistä. Sebastian ymmärsi, ettei eläisi enää kauaa. Hän oli romanttisempi ja ymmärtäväisempi kuin yleensä. Hän saattoi alkaa tanssia Ninnin kanssa ilman mitään syytä. Hän yritti hymyillä, mutta suru oli suuri. Pian hän ei saisi enää nähdä Ninnin kauniita sinisiä silmiä ja suloista hymyä. Ninni ei ymmärtänyt, että heidän yhteinen aikansa oli rajoittunut. Sebastian jäi eläkkeelle ja vietti paljon aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ermintruden mielestä pappa haisi hassulta ja siksi piti miehen halaamisesta. Silloin hän saattoi oikein kunnolla haistaa piparmintuntuoksuista pappaansa. Sebastian yritti opettaa mahdollisimman paljon erilaisia taitoja Ermintrudelle, mutta kaikki kumartuminen oli hänelle vaikeaa. "Sepe, minun mielestäni olisi aika hankkia Ermintrudelle pieni sisko tai veli", Maryana sanoi eräänä iltana. "Niin, minä olen miettinyt sitä samaa. Ehkä saisimme tällä kertaa pienen pojan, jonka kanssa voisin pelata jalkapalloa ja katsoa formulaa…" Sepe haaveili. "Kyllähän tyttökin voi pelata jalkapalloa ja katsoa formulaa", Maryana sanoi vihaisella äänellä, mutta hymyili samalla. "Ehkä meidän pitäisi tosiaan miettiä toista lasta, ehkäpä miettisimme sitä makuuhuoneen puolella?" Sepe sanoi ja iski silmää. "Niin, ehkäpä", Maryana vastasi ja suuteli Sepeä. Sepe ei ehtinyt viettämään niin paljon aikaa Ermintruden kanssa, kuin muut. Hän kävi töissä lähes joka päivä ja hän lähti aamulla ennen muiden heräämistä ja palasi kotiin Ermintruden mentyä nukkumaan. Välillä Sepeä pelotti, että Ermintrude vieraantuisi hänestä. Maryanan ja Sepen lapsensaanti yritykset tuottivat tulosta. Maryanasta tuntui aivan samalta kuin Ermintrudea odottaessa. Maryanalla oli koko ajan huono olo, mutta ajatus toisesta pienestä lapsesta piristi häntä kummasti. Vaikka Ermintrude piti kaikista perheenjäsenistä, kaikista mukavin oli kuitenkin mummo. Mummo antoi hänelle vähän väliä suklaanappeja tai keksejä tai pullaa. Ermintrude oppi, että kun hän halasi mummoa, niin hän sai palkkioksi jotain hyvää syötävää. Mummo oli ainoa, joka jaksoi kuunnella hänen hupsua soitantaa ja tyhjänpäiväistä puhetta Nalle Puhista, joka ihan varmasti kävi hänen luonaan edellisenä päivänä. Sebastian peiteltyä Ermintrude sänkyynsä, ilmestyi Viikatemies kauniiden naisten kanssa häntä hakemaan. Sebastian ei vastustellut, hän oli jo hyvin väsynyt. Hänestä tuntui surulliselta, kun hän ei ollut ehtinyt sanomaan hyvästejä Ninnille. Ninni olikin ensimmäinen, joka ehti paikalle. Sebastian oli kuitenkin jo kuollut. Hän soitti nopeasti Maryanalle ja muille sukulaisille. Maryana palasi heti töistä kotiin ja itki surullisena. Hän rakasti isäänsä ja olisi tahtonut miehen näkevän Maryanan tulevan lapsen.

Tämä osa oli aika lyhyt (tai sitten minusta vain tuntuu siltä). Seuraava osa on yhtä pitkä, koska sen jälkeen on eräs tapahtuma, jolle haluan enemmän tilaa. Toivottavasti piditte lukemastanne. Kommentteja :)?