Toivottavasti nyt tässä osassa olisi oikean kokoiset kuvat. Jos ei ole, niin toivoisin että ilmoittaisitte siitä minulle :).

 

Pian häiden jälkeen Charlotta huomasi olevansa raskaana. Hän oli hyvin onnellinen, sillä mitään muuta hän ei tahtonut niin paljon kuin omaa lasta. Vaikka raskaus oli vielä alkuvaiheessa, mietti Charlotta jo nimeä lapselle.

 

Raskaus eteni huimaa vauhtia. Paavo ja Charlotta kävivät ultraäänessä ja selvisi, että lapsia oli yhden sijaan tulossa kaksi. Eräänä iltana Charlotta tunsi, kuinka toinen vauvoista potkaisi. ”Paavo, Paavo, tule kokeilemaan!! Pupukka potkaisi!” ”Onko vauvoja pakko kutsua Pupukaksi ja Tupukaksi?” Paavo kysyi huokaisten, mutta meni innoissaan kokeilemaan vatsaa, ”Ja mistä sinä edes tiedät, kumpi niistä potkaisi?” ”Nimet ovat ihan hyviä, ja kyllä äiti tuntee vauvansa” Charlotta nurisi pilke silmäkulmassaan.

Pian tuli ilta, kun synnytys alkoi. ”PAAAVOOO!! NYT HETI TÄNNE TAI KUOLET!!” Charlotta huusi. Paavo jäi kuitenkin vessanoven suuhun. Synnytys oli jo niin pitkällä, että sairaalaan ei enää ehditty.

 

Pieni punapäinen ja sinisilmäinen tyttö tuli maailmaan. ”Hän on täydellinen”, Paavo hymisi.

Punapäinen poika syntyi. Hänellä oli samanlaiset siniset silmät kuin siskollaan.

Tytölle annettiin nimeksi Sandra. Huone, joka oli unohtunut talopaketista, oli saapunut juuri ja siitä tehtiin Sandralle makuuhuone.

 

Suloiselle pojalle annettiin nimeksi Sebastian. Pojan huoneeseen maalautettiin hieno viidakkokuva, jossa oli kirahveja, norsuja ja apinoita.

Kun lapset olivat syntyneet, Charlotta päätti muuttaa hieman tyyliään. Lyhyemmät hiukset eivät olleet tiellä syötettäessä ja hieman pussittava paita peitti olemattomat raskauskilot.

Vauvat veivät paljon aikaa Paavolta ja Charlotalta. Heillä oli tuskin varttia yhteistä aikaa, kun toinen kaksosista jälleen heräsi. Iltaisin molemmat olivat liian väsyneitä puhumiseen.

 

Viettäessään vapaapäivää kaksosten kanssa Charlotta huomasi tutun näköisen naisen kulkevan talonsa ohi. Hän meni tervehtimään, ja nainen esitteli itsensä Ennin siskoksi Niityksi. ”Enni on puhunut sinusta todella paljon”, pari vuotta siskoaan nuorempi Niitty sanoi. Charlotta tuskin kuunteli, sillä hän oli saanut loistoidean. ”Hmm, niinkö todella? Kuule, onko teillä siellä kotona säilössä minun äitini, Arielin päiväkirjoja?” Charlotta sanoi enempää miettimättä. ”Ai Ariel Bloomingburyn vai? Juu on kai ne jossain”, Niitty sanoi lainkaan hämmästymättä. ”Ahaa, no tosi hyvä juttu, nimittäin Enni lupasi toimittaa ne minulle, mutta selvästi unohti. Ehkä sinä voisit tuoda ne? Kävisikö huominen?” Charlotta sanoi yrittäen peittää innostustaan. ”Juu, yritän löytää ne. Nähdään huomenna!” Niitty sanoi ja jatkoi matkaansa.

 

Charlotta ei voinut uskoa, miten helposti kaikki kävi. Seuraavana iltana Niitty tuli kahden kirjan kanssa. Charlottaa ei kiinnostanut Niityn seura ollenkaan, vaan yritti saada hänet lähtemään puhumalla erittäin tylsistä asioista, kuten edellisen talven viikonloppumatkasta Alpeille. Vihdoin viimein Niitty ymmärsi lähteä, ja Charlotta avasi vanhemman kirjoista.

 

Koko ensimmäinen kirja kattoi puolivuotta Arielin elämästä. Hän kertoi raittiusseuran kokoontumisista ja Charlotan tekemistä ”hassuista jutuista”, kuten puuron lattialle heitoista. Luettuaan kyyneleet silmissään ensimmäisen kirjoista, avasi hän toisen innokkaasti. Hän luki kuukauden verran tekstiä, kunnes alkoi tapahtua.

 

3.6

Kun tänään menin puutarhaan poimimaan kukkia, näin ------

 

Loput sivusta oli lähes kokonaan yliviivattu paksulla mustalla tussilla. Joitakin sanoja oli jätetty näkyviin, kuten ”ja”, ”hän” ja ”minä”. Oli mahdotonta saada selvää sanoista. Teksti jatkui kuitenkin tavallisena seuraavalla sivulla.

 

Olen peloissani! Mitä jos he satuttavat minua tai Charlottaa? En tiedä, mitä tehdä.

 

17.6

En voi uskoa onneani! Dominicille on tarjottu työpaikkaa Veronalasta ja me muutamme sinne parin viikon päästä! Hän löysi ihastuttavan vanhan talon Runoilijanraitilta. Maltan tuskin odottaa. ------ ei ikinä löydä meitä sieltä! Charlottakin vaikuttaa olevan innoissaan, vaikka ei tajuakkaan vielä, että muutamme. Olen jo aloittanut pakkaamisen, vaikka Dominic sanoo minun olevan hupsu. En ole kertonut hänelle vielä, ----------------------------------------------------------. Enkä aio kertoakkaan! En voi sotkea häntä tähän.

 

3.7

Ensimmäinen päivä uudessa kodissamme on mennyt hyvin. Charlotta oli kauhuissaan aluksi, kun joutui tuntemattomaan taloon. Tyttöparka ei uskaltanut edes irrottaa otettaan kaulastani

Yläkerrassa on vain kaksi suurta makuuhuonetta. Ajattelin, että Charlotan huoneen voisi myöhemmin jakaa kahdeksi huoneeksi. Tahtoisin koko talon täyteen pikkujalkojen töminää!

 

Tänään, kun laskin Charlotan maahan, katsoin ulos ikkunasta. Henkeni salpautui täysin.

Olen lähes varma, että näin ----- pihallamme mustassa hupussaan. Minä lähdin juoksemaan alas portaita.

Ulkona ei ollut ketään. Dominic oli huolissaan, kun sillä tavalla ryntäilin portaita alas. Hän sanoi, että ne saattavat olla lahot.

Yritin unohtaa näkemäni, mutta se on vaikeaa! Yritin esittää pirteää, kun leikin Charlotan kanssa, mutta hänkin huomasi, että jokin on vialla.

Kolme seuraavaa viikkoa oli jälleen pelkkää Charlotan suloisuuksia. Asiat alkoivat kuitenkin mennä huonosti valitettavan pian

25.7

Olen kauhuissani. En tiedä, mitä tein! Mutta minun oli pakko… Parempi, että aloitan alusta. Dominic on jossain kokkien tapaamisessa. Minä vietin iltaa yksin, Charlotta meni nukkumaan jo seitsemältä.

 

Olin juuri kirjoittamassa tänne tylsästä päivästäni, kun näin valoa puutarhavajamme luota. Me käytämme sitä yleensä varastona, ja luulin Dominicin jättäneen sinne valot päälle.

Ulkovalo oli päällä, mutta huomasin oven alta tulevan valoa. Ajattelin käydä sammuttamassa sen ja palata takaisin sisälle. Olin pahasti väärässä.

----- oli löytänyt minut. Olin kauhuissani, mutta yritin esittää rohkeaa. Kysyin, mitä hän teki siellä. ----- sanoi, että odotti minua. Olin joutunut ansaan! Hänellä oli puukko ja minulla ei mitään.

Hän sanoi, että minun ---------------------------------. Kieltäydyin tietysti. Hän sanoi, että ---------,-------- ja -------- olivat myös mukana, ja jos en tottelisi niin ----------------- minut ja perheeni! Tajusin, että perheeni oli vaarassa vain, jos minä olin heidän luonaan.

Lähdin juoksemaan pakoon sisälle. Hän seurasi minua, mutta minä olin nopeampi. Lukitsin oven ja yritin saada hengitykseni tasaantumaan.

Katsoin varovasti, kun ----- juoksi kiroten pois. Hän varmaan luuli, että kävin soittamassa poliisit. Melkein kävinkin. En voi uskoa, että ----- oli --------------------!

Minä pakkasin mukaani vain vaatteeni ja rahani. Päätin paeta. En voinut ottaa ketään mukaani, sillä yhden ihmisen on helpompi kadota kuin kolmen. En tiedä, miten pystyin siihen!

Vilkaisin viimeisen kerran kotiani. Olen nyt lentokoneessa matkalla Patelin Ronceen. Minulla on talo siellä, ostin sen, kun ajattelin, että voisimme mennä sinne vaikka mökkeilemään. Minä tahdon palata takaisin kotiin. Olikohan tämä hyvä idea sittenkään? Rakastan Dominicia ja Charlottaa, ja siksi lähdinkin, mutta ero heistä on liian kamala. Kunpa kone palaisikin takaisin Veronalaan. Ei, parempi näin.

26.7

Olen nyt täällä. Taloni on pieni, ehkä hyvä niin. Jos asuisin suuressa talossa, herättäisin enemmän huomiota. Ehdin hankkia itselleni jo työpaikankin, lehdestä! Heitä ei haitannut, vaikka olen ollut työttömänä vuosikaudet. Ajattelin vaihtaa nimeni. Valitettavasti ehdin sanoa nimekseni Ariel Bloom, ennen kuin älysin lopettaa lauseeni kesken.

 

Vaihdoin hieman tyyliäni, jotta minut olisi vaikeampi tunnistaa. Minulla on nyt letit. En edes tiennyt, että minulla on näin pitkät hiukset.

27.7

Tänään sain kaksi uutta ystävää, Jennin ja Ailin. Jennillä on kaksi tytärtä, toinen hieman vanhempi kuin minun Charlottani ja toinen vuoden nuorempi. He vaikuttavat todella mukavilta.

14.8

Minä olen todella tyhmä. Kerroin tänään Jennille kaiken. No, kaiken paitsi oikean nimeni. Hän otti asian ihmeen hyvin, jopa -----------. On mahtavaa, kun minulla on näin hyvä ystävä!

 

17.8

Tänään tein oikean jymyjutun, etusivunjutun! Sain selville, ihan sattumalta kaiken lisäksi, että Hely Kurjenkaulan poika on mennyt naimisiin Esme Singan kanssa! Lisäksi Esme on ainakin seitsemännellä kuulla raskaana Brunolle, siis Kurjenkaulan pojalle. Esmen äiti Mirva antoi mielellään haastattelun. Hely Kurjenkaula huusi, että hänen poikansa ei mustalaista nai! ”Jalolle Kurjankaulan suvulle on häpeällistä, että poika menee tavallisen naisen kanssa naimisiin”, Mirva sanoi tietävästi.

18.8

Minä olen entistäkin tyhmempi. Kerroin AILILLEKIN tarinani. Vannotin, ettei hän saa kertoi asiastani kenellekään, mutta kuka teinitytöistä tietää.

 

22.8.

----- on löytänyt Patelin Ronceen! Jenni on kuollut! Minun ei olisi ikimaailmassa pitänyt kertoa hänelle mitään. Olen varma, että --------- oli asialla. En olisi ikinä halunnut hänen kuolevan. Kaikki on minun syytäni.  Ailin vanhemmat lähettävät tyttärensä sisämaahan opiskelemaan. Hän myönsi kertoneensa minun salaisuuteni vanhemmilleen. Minä…

Loput sivuista oli revitty irti kovakouraisesti.

 

Charlottaa oksetti luettuaan kirjan loppuun. Hänen päänsä oli täynnä uusia kysymyksiä. Mitä sitten tapahtui? Kuka oli sotkenut kirjat? Miten ne olivat päätyneet Ennin ja Niityn luo? Ainakaan Kurjenkaulan arvoitus ratkesi, hän hymyili mielessään nostaessaan Sandraa pois kehdosta.

 

Aivan liian pian kaksosista oli tullut taaperoita. Äitinsä harmiksi ja isänsä iloksi molemmat kaksosista perivät enemmän isänsä kuin äitinsä piirteitä.

Sebastianille tuli hieman pienempi nenä kuin siskolleen.

 

Syntymäpäivien kunniaksi kaksosille ostettiin puuhapöytä. Sandra rakasti palikoilla leikkimistä ja Sebastian piirsi mielellään.

Charlotalla oli aamuisin pahoinvointia, ja häntä mietitytti, olisiko hän jälleen raskaana. Hän halusi saada kolmannen lapsen, mutta rahatilanne oli karmaisevan huono.

Pian hänen oli todettava, että lapsihan se sieltä on tulossa. Paavo otti asian hyvin. Charlotta oli ollut jo melkein kolme vuotta kotona lasten kanssa, ja vauvan saaminen tarkoitti, että samalla linjalla jatkettaisiin luultavasti vielä toiset kolme vuotta.

 

Sandralla ja Sebastianilla oli paha tapa häiritä äitiään, kun tällä oli jotakin kesken. Charlotta oli tavallista väsyneempi ja hänen hermonsa olivat erittäin kireällä. Paavo oli koko ajan töissä, mutta hänen palkkansa oli hyvin pieni.

Pian olivat kaksosten syntymäpäivät. Sebastian Bloomingbury.

Sandra Bloomingbury.

 

Charlotta heräsi yöllä kipuihin. Hän kiljui niin kovaa, että Paavokin heräsi. Synnytys alkoi.

Pieni poikalapsi nimettiin Fabianiksi. Hän oli kaksosten tapaan punapäinen ja sinisilmäinen.

Uusi vauva piti paljon kovempaa meteliä kuin kaksoset, ainakin jos Sandralta kysyttiin. Hän alkoi nukahdella tunneilla ja joutui sen takia vaikeuksiin. Asiaa ei helpottanut kuorsaava kaksosveli, joka joutui asumaan samaan huoneeseen siskonsa kanssa.

 

Fabianista tuli täydellinen siskonsa miespuolinen kopio.

 

 

Fabianin taaperoikä meni hyvin nopeasti ohi, mikä oli helpotus isommille lapsille. Sandraa ilostutti erityisesti se, että Sebastian muuttaisi Fabianin kanssa makuuhuoneeseen, ja Sandra saisi oman makuuhuoneensa jälleen kokonaan käyttöönsä.

 

Fabian Bloomingbury.

 

Fabian ei ollut ainoa, jonka oli määrä kasvaa. Charlotasta tuli vanhus, mutta tomera nainen ei sitä itse kehdannut myöntää.

Tässä oli kolmas osa. Toivottavasti piditte :). Kommentit ovat tervetulleita.