Aloitin tämän osan kirjoittamisen tänään, heti kun olin julkaissut edellisen. Monen tuskallisen tunnin jälkeen sain tämän vihdoin kirjoitettua ja ajattelin julkaista tämän saman tien :D. Ja pidemmittä puheitta lukemaan. Sebastian otti isänsä kuoleman hyvin raskaasti. Hän alkoi ottaa kuppia useammin kuin normaalisti. Aamuisin hän otti, jotta jaksaisi päivän. Ruokatunnilla hän otti, jotta jaksaisi kuunnella iltapäivän kokouksessa muiden valituksia. Ennen kotiintuloa hän otti, jotta jaksaisi vaimonsa löpinöitä. Päivällisellä hän otti, jotta olisi parempaa seuraa. Saunasta tullessa hän otti ja vielä ennen nukkumaan menoa hän otti unen saamiseksi. Ninni ei aluksi huomannut mitään. Hänellä oli muutakin ajateltavaa, nimittäin tuleva vauva. Tällä kertaa lapsi syntyisi kesällä, muut lapset syntyivät lähempänä talvea. Uusi raskaus sai Ninnin väsyneeksi. Hän nukkui paljon ja Maryana joutui jälleen viettämään paljon aikaa yksin. Ninni yritti korvata sen viemällä Maryanaa eläintarhaan ja tivoliin, mutta syyllisyydentunne pysyi. Ninnin synnytys alkoi hänen ollessa matkalla hoitamaan puutarhaa. Hän soitti kiireen vilkkaa taksin, sillä Sebastian oli vielä töissä ja Maryana koulussa. Ninni ja Sebastian saivat jälleen tytön. Hänet nimettiin Catherineksi. Pieni tyttö peri isänsä silmät ja hiukset. Sebastian tuli myöhään kotiin hoippuen hieman. Ninni odotti häntä eteisessä, oli odottanut jo jonkun aikaa. "Oletko sinä taas ollut juomassa?" Ninni kysyi vihaisena. "No mitä sitten vaikka olisinkin? Kai sitä saa välillä ottaa rennommin!" Sebastian vastasi hyökkäävästi. "Sinä olet ’ottanut rennommin’ jo jonkun aikaa. Tajuatko, että sinulla on ongelma?" Ninni sanoi. "Itselläsi on ongelma, minä olen ihan kunnossa. Onko sillä nyt väliä, jos minä käyn välillä kavereiden kanssa baarissa?" Sebastian murisi. "On sillä! Sinä olet saanut tyttären, etkä ole edes käynyt katsomassa häntä!" Ninni sanoi melkein itkien. "Tytär?" "Niin, Catherine! Nyt sinä kuuntelet minua. Sinulla on ongelma juomisesi kanssa. Sinun täytyy mennä vieroitukseen! Tee se edes lastesi tähden!" Ninni sanoi matalalla äänellä. "Minä menen katsomaan lastani", Sebastian sanoi ja hikkasi hillitysti. Sebastian nosti pienen Catherinen syliinsä. Hento olento nappasi käteensä Sebastianin peukalon. Sebastian katsoi herkistyneenä rakasta kuopustaan ja sanoi: "Isi lähtee pois joksikin aikaa, mutta älä ikävöi. Isi tulee pian takaisin." Sebastian meni alakertaan ja kohtasi Ninnin. Ninni oli lähdössä lenkille selvittelemään ajatuksiaan. "Minä olen päättänyt. Minä… minä lähden sinne… sinne vieroitusjuttuun", Sebastian sanoi. "Oi ihanaa! No… minä tavallaan jo varasin sinulle paikan. Käy pakkaamassa, lähtö on jo huomenna", Ninni sopersi. Sebastian katsoi hämmentyneenä vaimoaan. Hän ei suunnitellut lähtöä ihan niin pian. Sebastian päätti kuitenkin ryhdistäytyä ja lähti pakkaamaan. Ninni kertoi Maryanalle isän lähdöstä vasta seuraavana aamuna. Hän ei kertonut, että Sebastian lähti vieroitusklinikalle. Hän väitti, että isä lähti pitkälle työmatkalle ja palaisi ehkä kolmen kuukauden päästä. Ensikatsomalta klinikka näytti pieneltä lomakeskukselta. Sebastiania jännitti. Lento oli kestänyt tuntikausia ja taksinkuljettaja vain jätti hänet talon pihaan sanoen, että matkatavarat olivat jo sisällä. Ennen kuin Sebastian ehti astua sisälle, nuori nainen juoksi hänen luokseen ja tervehti häntä halaamalla. "Hei, minä olen May", nainen sanoi. "Sebastian", Sebastian sanoi lyhyesti. "No, tervetuloa!" May sanoi ja hihitti mitä suloisimmalla äänellä. May ja Sebastian menivät sisälle. May alkoi heti kertoa talon ihmisistä: "Meitä on todella vähän. Tänne ei oteta paljoa ihmisiä. Meitä on nyt yhteensä neljä plus Jonas." "Josh on laulaja. Hän käytti ruohoa, mutta aikoo lopettaa koska pelkää ’äänensä kärsivän siitä’. Sitten hän vaan päätti tulla tänne, pääsi jonon ohi, koska on kuuluisuus. Josh yritti aluksi iskeä minua, aika typerää. Välillä, kun olen suuttunut häneen, ajattelen kertovani siitä Joshin tyttöystävälle." "Suelle maistui sherry ja kaikki sitä vahvempi. Mokailtuaan suurissa puutarhajuhlissa herra March päätti lähettää vaimonsa tänne. Arvaa kuinka monessa kauneusleikkauksessa Sue on ollut? Ainakin neljässätoista! Hänen kasvonsa ovat niin leikelty, etten enää edes tiedä, mikä osa siitä on alkuperäistä. Sue on aika kärttyisä, hän inhoaa minua. Varmaan siksi, kun vein hänen pienen vodkapullonsa Jonasille…" "Niin, Jonas on tämän paikan pomo. Hän on ihan okei suurimman osan ajasta. Hän on vain niin tylsä! Eilen me keskustelimme, liittyvätkö lapsuutemme lemmikit ongelmiimme. Ja sitten kun sanoin, että ei ja se siitä, Jonas melkein suuttui! Siis oikeasti, Jonas on välillä hirveä tosikko. Hän näyttää välillä hirveältä neidiltä, kun hän nyrpistää nenäänsä. Älä kerro, että minä kerroin!" "Niin, ja sitten olen minä. Isän mielestä juhlin liikaa, mikä ei kyllä ole ollenkaan totta. Jouduin sitten tänne, vaikka en oikeasti ole tehnyt yhtään mitään." Mayn puhetulvan keskeytti Jonas, joka tuli aulaan: "No terve Sebastian, eikö niin? Minä olen Jonas ja tämän paikan vetäjä. Voit tämän päivän ottaa rennosti, huomenna on ryhmäterapia kolmelta. Huoneesi on ylhäällä ja vasemmalla." "Hei hienoa! Se on minun huoneeni vieressä", May sanoi ja hymyili aurinkoisesti. Kolmelta kaikki olivat kerääntyneet oleskeluhuoneen toiseen päätyyn. Kuten May oli kertonut, Jonas oli tylsä. He keskustelivat siitä, mitkä vaatteet päällä he älysivät tarvitsevansa vieroitusta. Josh ei yrittänyt keskittyä, vaan vilkuili Mayta. May siirtyi lähemmäs Sebastiania, joka huomasi haluavansa laittaa käden Mayn ympärille. "Sebastian? Huhuu?" Jonas sanoi otsa rypyssä. "Ah.. öö.. mitä?" Sebastian kysyi. "Mitkä vaatteet päällä sinä älysit tarvitsevasi vieroitusta?" Jonas sanoi. "Nämä", Sebastian vastasi lyhyesti. Hän vilkaisi vaivihkaa Mayhin, joka hihitti käteensä. Kuukausi kului ja Sebastian ja May tulivat yhä läheisemmiksi. Sebastian oli ihastunut parikymppiseen Mayhin. Hänen elämänasenteensa oli niin kuplivan iloinen. Kotona häntä odottaisi todellisuus, arki, mutta täällä hän voisi viettää melkein rakastavaisten elämää. He eivät suudelleet, jotenkin yhteisestä sopimuksesta he vain halailivat. Heidän keskustelunsa olivat mukaansatempaavia. May kertoi tikahduttavan hauskoja tarinoita mokanneista kuuluisuuksista ja Sebastian kertoi arjestaan ja työssä sattuneista kommelluksista. Kerran hän uskaltautui avautumaan kipeimmästä salaisuudestaan, Charlesetasta. Sebastianille oli ilmoitettu, että hän pääsisi pois vieroituksesta kahden viikon kuluttua. Kolme kuukautta oli kulunut kuin siivillä! Aamiaisella May oli pukeutunut pelkkiin alusvaatteisiin. Sebastian punastui ja varoi katsomasta tyttöön. Miksi May oli pukeutunut niin? Hänen takiaanko? Kun muut lähtivät, May tuli puhumaan Sebastianille. "Onko jokin hätänä, höpsö? Et edes katsonut minuun, kun söimme" May kysyi. "Ei, ei! Minä vain… hämmennyin? En tiedä", Sebastian vastasi vaivaantuneena. "Sinulla on muroja poskellasi", May sanoi ja pyyhkäisi ne pois. Sebastian katsoi syvälle Mayn tummiin silmiin ja teki päätöksen. Kotiinpaluunsa aattona Sebastian meni puhumaan Maylle. "Minä tahtoisin, että sinä tulisit kotiin kanssani", hän sanoi tytölle. "Mitä? Sinun luoksesi? Entä vaimosi?" May kysyi. "Minä voin jättää hänet sinun takiasi. Tarvitsen vain rohkeutta", Sebastian vastasi pieni, hermostunut hymynkare huulillaan. "Mielelläni! Mahtavaa!" May sanoi melkein nauraen. Seuraavana päivänä May ja Sebastian saapuivat Bloomingbureille. Kun taksi jätti heidät pihaan, Ninni juoksi heitä vastaan. Hän ei edes huomannut Mayta, vaan kapsahti Sebastianin kaulaan kuiskaten: "Älä jätä meitä enää koskaan." May ei kuullut sitä, vaan hymyili aina yhtä lapsekkaasti Ninnille. Sebastian tunsi syyllisyyden pistoksen. "Ai, kukas sinä olet?" Ninni kysyi kohteliaasti, mutta hänen silmistään huokui kylmyys. "Minä olen May Walton2, May vastasi reippaalla äänellä. "Jaa", Ninni sanoi ihmeen pelokkaasti. Into, joka oli syttynyt hänen silmiinsä Sebastianin nähdessään, katosi kun hän näki Mayn. May oli asunut viikon Bloomingbureilla. Joka päivä hän ja Sebastian sulkeutuivat tunneiksi puhumaan Sebastianin ja Ninnin makuuhuoneeseen. He sanoivat Ninnille terapoivansa toisiaan. "Sebastian, minä aion lähteä", May sanoi. "Mitä? Miksi? Entä meidän suunnitelmamme?" Sebastian vastasi hätääntyneenä. "Minä olen saanut seurata teidän perheenne elämää viikon. En halua erottaa teitä", May sanoi. "Sinä et voi tehdä tätä minulle! Minä haluan olla sinun kanssasi!" Sebastian sanoi kauhuissaan. "Sinun tyttäresi ovat vasta lapsia. Catherine on vasta vauva! En.. en halua että hän kasvaa ilman isäänsä." "Tajuatko sinä edes, kuinka paljon Ninni rakastaa sinua?" May kysyi. "Minä… tai siis.." Sebastian sopotti. "Minä kuulin, kun Maryana kysyi ensimmäisenä iltana innoissaan, että saavatko he oikeasti vaaleaa leipää syödäkseen! Ninni käytti luultavasti kaikki säästönne ja enemmänkin saadakseen sinut hyvälle klinikalle. Sinne pääseminen maksaa kymmeniä tuhansia, joskus jopa satoja! Minä menen", May vastasi. Hän tarttui Sebastianiin ja suuteli häntä. Sebastian oli järkyttynyt, onnellinen ja surullinen samaan aikaan. Suudelma tuntui elämääkin suuremmalta ja sitten se loppui. May irrottautui Sebastianin otteesta. Hän käveli ulos ja tunsi kyyneleen poskellaan. Hän käveli hitaasti, odotti, toivoi Sebastianin juoksevan hänet kiinni, tarttuvan häneen ja vannovansa ikuista rakkautta. Ketään ei tullut. Ninni oli tyytyväinen Mayn lähdettyä. Hän tiesi varsin mainiosti May yrittäneen viedä hänen miehensä. Sebastian puolestaan yritti tehdä paljon enemmän töitä saadakseen perheelleen rahaa. Samalla hän halusi viettää aikaa Maryanan, Ninnin ja Catherinen kanssa. Kodin ja työn välillä tasapainoilu ei ollut helppoa. Catherinen syntymäpäiviä vietettiin koko perheen voimin. Catherine Bloomingbury.

Tässä oli sitten tämä osa. Toivottavasti tämä osa oli hieman onnellisempi kuin edellinen. Ainakin minun mielestäni oli :D. Korjatkaa, jos olen väärässä. Kommentointi sallittua :).