Lukion takia en ole ehtinyt laisinkaan koneelle. Päivitystahti hiljenee hyvin paljon, koska en ole kahteen viikkoon päässyt ollenkaan simssiin kiireiden takia. Toivottavasti jaksatte näitä pitkiä taukoja. Minulla oli sitten ikävä bugi, jonka takia Ermintruden kädestä lähti saippuakuplia. Olkaa niin kuin ette huomaisikaan niitä :D. Maryanalla oli pitkiä työpäiviä, mutta Oliver jaksoi valvoa myöhään yöhön odottaessaan äitiään kotiin. "Sinun pitäisi olla jo nukkumassa, hupsu", Maryana sanoi aina hellästi. Kerran eräs poika tuli Ermintruden kanssa kotiin. Ermintrude oli innoissaan. Poika oli varmaan ihastunut häneen – niin häneen! Poika oli häntä monta vuotta vanhempi, ei kuitenkaan liikaa. Ermintrude ajatteli jo innoissaan, että poika pyytäisi häntä seurustelemaan kanssaan ja että he menisivät yhdessä kouluun, kävisivät elokuvissa, tekisivät läksyt yhdessä… "Noniin, missä se kaunis tyttö on? Siis se joka asuu teillä? Effie, sehän oli hänen nimensä?" poika kysyi Ermintrudelta, jonka haaveet murskautuivat hetkessä palasiksi. "Minä luulin, että sinä… minun takiani.. ei Effien…" Ermintrude sopersi itku kurkussa. "Mitä? Luulit, että minä tulin sinun takiasi? Kuule, kasva nyt ainakin pari vuotta, tai no, ehkä sinun ei kannattaisi enää kasvaa ollenkaan!" poika virnisti ilkeästi ja lähti. Lopuksi hän pyysi vielä antamaan pojan numeron Effielle. En varmasti anna, Ermintrude ajatteli kurjana. Hortensen elämä oli kaikkea muuta kuin katkeraa ja surkeaa. Tyttö oli oikea ilopilleri ja piristi kaikkien päivää hymyilemällä aurinkoisesti. Oliver vietti mahdollisimman paljon aikaa isänsä kanssa. He rakentelivat pienoismalleja, potkivat jalkapalloa ja nauroivat toistensa huonoille vitseille. Maryanaan Hortensen kaunis hymy ja Oliverin hölmöt vitsit eivät tehonneet. Hän oli kauhean uupunut. Sepe teki pitkää päivää ja miehen työajat vaihtelivat vähän väliä. Maryanan harteille jäi kodin pyörittäminen. Effie auttoi silloin kun viitsi ja Ermintrudesta oli tullut hyvin sulkeutunut. "Sepe, minä tarvitsen lomaa", Maryana täräytti eräänä aamuna Sepen tullessa olohuoneeseen. "Ai koko perheen voimin vai? En kyllä tiedä, meitä on niin monta, kuudelle hengelle ei ole helppoa löytää hotellihuonetta" Sepe sanoi. "Ei, tarkoitan, että sinä ja minä lähtisimme lomalle, kahdestaan", Maryana vastasi. "Ja jättäisimme talon Effien hoitoon?!" Sepe lipsautti. Oli totta, että Effie oli kohtelias perhettä kohtaan ja käyttäytyi ihan hyvin, mutta Sepe ei nähnyt lävistystä pidemmälle. Sepe oli varma, että lävistys tarkoitti huonoa ihmistä. "Sinä et luota häneen! Hän on käyttäytynyt todella hyvin ja on kaikille mukava! Mistä kiikastaa?" Maryana huudahti. "Älähän nyt hermostu, kulta pieni. Minä en saa lomaa vähään aikaan töistä, joten se ei onnistu. Totta kai minä luotan Effieen, onhan hän sinun siskosi", Sepe sanoi lempeällä äänellä ja Maryana unohti suuttumuksensa. "Minä lupaan, me menemme lomalle heti kun voimme", Sepe sanoi ja otti käyttöönsä Pepsodentti-hymynsä. Hänen onnekseen se toimi ja Maryana lähti keittämään kahvia. Effien mielessä pyörivät myös monet asiat. Hän oli ehtinyt asua Bloomingburyilla kauan, muttei ollut käynyt äitinsä haudalla kertaakaan. Häntä pelotti, mutta eräänä vapaapäivänä hän päätti lähteä hautausmaalle. Hän pysähtyi yhden haudan ääreen ja luki: "Bianca Ottavainen". Vaikka Effie ei muistanut mitään siskostaan., häntä alkoi itkettää. Yksi typerä tulipalo oli pilannut Biancan elämän. Bianca oli ollut nuorempi kuin Effie nyt. Tätä menoa minusta tulee maailman vanhimmaksi elänyt Ottavainen, hän hymähti. Vihdoin hän löysi etsimänsä, Sanelma Ottavaisen haudan. Effie ei enää voinut olla itkemättä. Hänellä oli niin kova ikävä äitiään. Oli väärin, että Sanelma ei ollut elossa. Effie päätti tehdä jotain, mitä ei ollut koskaan ennen tehnyt. Hän meni kirkkoon. Jostain syystä kirkon ovi oli auki, vaikka paikka oli tyhjä. Effie ei rukoillut, ei hän osannut. Hän vain istui hiljaa kirkon penkillä ja ajatteli. Hän sulki silmänsä ja mietti, mitä hän seuraavaksi tekisi. Mitä Sanelma tekisi? Effie lähti pois kirkosta, kun kuuli ukkosen jyrähtävän ulkona. Hän pelkäsi kastuvansa. Effie vilkaisi nopeasti taakseen, sillä ymmärsi, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän juoksi kotiin, sillä ulkona alkoi sataa. Kotiin päästyään hän etsi kynän ja paperia ja alkoi kirjoittaa. 

”Hei Maryana, Sepe, Oliver, Hortense ja Trudy

Kun luette tämän kirjeen, olen jo lähtenyt. Aion muuttaa pois, enkä ole vielä varma, minne. Pyydän, että ette etsisi minua, sillä lupaan ottaa yhteyttä. Toivottavasti ette ole vihaisia.

Effie”

  Kun Ermintrude tuli kotiin, hän ihmetteli hiljaisuutta. Yleensä Effie kuunteli radiota täysillä tai kutsui hänet välipalalle, kun hän tuli koulusta kotiin. Ermintrude käveli keittiöön. Hän huomasi lyhyen kirjeen ja luki sen. Ermintrude oli kauhuissaan. Effie, hänen paras ja oikeastaan ainoa ystävänsä, oli lähtenyt pois, jättänyt hänet ihan yksin. Ermintrude soitti vanhemmilleen ja he tulivat nopeasti kotiin. Maryana luki kirjeen niin, että Sepekin saattoi nähdä, mitä siinä lukee. Maryana oli ihmeissään. Oliko hän tehnyt jotain väärää? Sepe oli surullinen. Outoa kyllä, hänestä oli tuntunut turvallisemmalta, kun joku vanhempi tyttö oli hoitamassa lapsia ennen heidän kotiintuloaan. Maryana halasi itkuisena Sepeä, joka rauhoitteli tätä. "Effie on varmasti kunnossa, älä huolehdi", hän kuiskasi. Kuukausien päästä Maryana alkoi jälleen suunnitella lomamatkaa. "Sepe, muistatko, mistä me puhuttiin viikko ennen Effien lähtöä?" Maryana kysyi hiljaa heidän jutellessa töiden jälkeen. "Ai siitä matkustusasiasta? Kyllä minä muistan, itse asiassa olen ajatellut sitä paljon", Sepe sanoi ja nousi ylös. "Minä tahtoisin hankkia jonkin mökin, jostain rannalta. Olisi kivaa mennä sinne aina lomilla, ja…" Sepe höpötti. Maryana keskeytti miehensä: "Minä olin juuri sanomassa, että menin ja hankin sellaisen mökin. Se sijaitsee Forétissa." Sepe oli hetken hiljaa ja järkyttynyt. "On aika hupsua ostaa mökki käymättä siellä. Minusta meidän pitäisi mennä katsomaan sitä mahdollisimman pian", Sepe sanoi, mutta iski silmää. "Niin, se olisi todella kivaa", Maryana vastasi, "Minä puhun Ermintrudelle, josko hän voisi vahtia kaksosia!" Maryana otti heti asian esille. "Kuule Ermintrude, meidän pitäisi puhua eräästä asiasta", hän sanoi. Ermintrude oli ollut tavallista äksympi, ja alkoi huutaa: "Ai mistä? Siitäkö, että olen läski? Tai ruma? Tai ihan älyttömän tyhmä? Kuule haistappa nainen pas-!" "Älähän kiroile, nuori nainen!" Maryana huudahti. "Asia on nyt niin, että isäsi ja minä olemme lähdössä lomamatkalle mökille, jonka minä hankin. Ajattelimme käydä katsomassa paikat ennen kuin menemme sinne koko perheen voimin. Me olemme jäämässä sinne koko loppukesäksi, eli noin kuukaudeksi. Sinun pitäisi jäädä hoitamaan tänne Hortensea ja Oliveria", Maryana selitti. "Ai, siis mitä? Voi, minä olisin siis vähän niin kuin aikuinen? Joo! Hahaa, saan pompottaa heitä! Tai siis hoitaa heitä", Ermintrude lisäsi nähdessään äitinsä ilmeen. Maryana etsi mahdollisimman nopeata reittiä mökille, ja hänelle selvisi, että paikan lähistöllä ei ollut lentokenttää ja taksimatka kestäisi lähes kahdeksan tuntia. Pian oli aika lähteä kahdeksantuntiselle taksimatkalle kohti mökkiä. Maryana nukkui melkein koko matkan, mutta Sepe valvoi ja mietti, miten lapset pärjäisivät. Ensimmäinen viikko ilman vanhempia meni hyvin. Kuitenkin toisen viikon keskivaiheilla Hortenselle tuli kapinamieli. "Hortense, oletko tehnyt läksyt?" Ermintrude kysyi seitsemän aikoihin illalla. "En!" Hortense sanoi ja jatkoi leikkimistä. Ermintrude nappasi tytön kädestä kiinni ja raahasi hänet läksyjen ääreen. "Minä vihaan sinua", Hortense mumisi, mutta alkoi vihoissaan tehdä läksyjä. Vielä hän kostaisi! Hortense ei kuitenkaan keksinyt hyviä tapoja ilkeillä siskolleen moneen päivään. Kerran hän yllytti Oliverinkin mukaan ja he alkoivat leikkiä, vaikka kello oli paljon ja heidän olisi pitänyt olla nukkumassa. Ermintrude tuli huoneeseen ja käski lasten mennä nukkumaan. Oliver, jota ei oikeastaan kiinnostanut valvominen, meni väsyneenä sänkyyn. Hortense ei tahtonut nukkua, mutta Ermintrude nappasi hänestä kiinni ja löi ja kiusasi häntä. "Näpit irti minusta, senkin läski!" Hortense kiljahti. Ermintrude lamaantui haukkumasanan johdosta. "NYT MENET NUKKUMAAN SIITÄ!" Ermintrude huusi niin, että Hortense oli varma, että lattiakin tärisi. Silti hän näytti rauhalliselta, koska tiesi sen ärsyttävän Ermintrudea enemmän. Kaikesta huolimatta hän oli hieman peloissaan ja puki yöpuvun päälleen. Hänen päänahkaansa sattui Ermintruden kiusaamisen jäljiltä. Sillä välin Ermintrude itki katkerasti ja kirjoitti päiväkirjaansa. Hän tiesi tehneensä väärin, kun huusi ja löi Hortensea. Hänestä tuntui kamalalta, kun hänen oma siskonsa ajatteli hänen olevan läski, pyöreä, lihava. Hän valvoi todella myöhään pahan olon vallassa. Hortense ei enää suostunut syömään aamiaista samaan aikaan Ermintruden kanssa. "Hortense, älä mene, jutellaan!" Ermintrude sanoi usein, kun he sattuivat keittiöön samaan aikaan. Ermintrudesta tuntui kamalan yksinäiseltä. Oliver oli jo luonnostaan Hortensen puolella, koska he olivat paljon läheisempiä. Ermintrudea itketti joka ilta, koska hän oli koulussa yksinäinen ja kun kotonakin odotti yksinäisyys, hänestä tuntui, että voisi räjähtää. Kun kuukausi oli jo lopuillaan, Hortense seikkaili salaa Ermintruden huoneessa ja löysi tämän päiväkirjan. Hän etsi sieltä sivun, jossa Ermintrude kertoi siitä illasta, kun hän oli kiusannut Hortensea. Hortense luki myös muita juttuja, muttei älynnyt, että ne olivat itsetuhoisia. Hän päätti näyttää sen äidille, kunhan hän palaisi sieltä mökiltä.

 Ensi osassa näytetään, millaiseen paikkaan Sepe ja Maryana oikein joutuivat. Toivottavasti piditte. :)