En ehdi koneelle muuten kuin viikonloppuna, ja ensimmäistä kertaa olen sellaisessa tilanteessa, että minulla ei ole kuvia kuin pariin seuraavaan osaan :D. Yleensä minulla on vähintäänkin kaksisataa kuvaa odottamassa, nyt vähän päälle sata. Ja nyt lukemaan. Kun Maryana ja Sepe saapuivat Forêtiin, ei ihmetys olisi voinut olla suurempi. Maryana oli varma, että ilmoituksessa luki "Korjattu huvila on täysin kalustettu nykyajan mukavuuksin ja sinne mahtuu jopa kaksitoista henkeä", eikä ensivaikutelma olisi voinut olla yhtään päinvastaisempi. Itse mökissä oli tupa ja kaksi makuuhuonetta. "Täysin kalustettu" oli Maryanan mielestä liioittelua. Tuvasta löytyi vain välttämättömimmät tavarat ja pienemmässä makuuhuoneessa ei ollut muuta kuin pölyä ja hämähäkin seittejä. Saunamökki ei ollut yhtään sen parempi. Mökin makuuhuone oli ainoa asia, joka miellytti Maryanan silmää, mutta sekin oli tyhjillään. "Nykyajan mukavuuksilla" Maryana alkoi uskoa myyjän tarkoittaneen uutta puhelinta, joka ei millään muotoa sopinut sisustukseen. Tuolit ja pöydät olivat pölyn peitossa. Maryanaa yskitti. Sepe kuljeskeli ulkona mietteissään. Hän oli ollut hiljaa siitä saakka kun he saapuivat Forêttiin. Mies näytti siltä, kuin yrittäisi muistaa jotakin. Tultuaan vihdoin sisälle Sepe kokeili talon ainoaa sänkyä. Kauhukseen hän huomasi sängyn olevan hyönteisiä pullollaan, talja taisi olla oikein mukava pesiytymispaikka. "En aio sanoa, että sinun olisi pitänyt käydä paikanpäällä katsomassa mökkiä ennen ostamista. Sen sijaan huomasin, että vietin täällä lapsuudenkesäni. En tiennyt paikan nimen olevan Forêt. Me kutsuimme sitä pienenä Merilaaksoksi", Sepe selitti ja jatkoi, "Olisi mukavaa käydä tutkimassa paikkoja. Ja meidän on varmaankin pakko aloittaa jonkinlainen kunnostus." "Olet oikeassa. Olen pahoillani, kun ostin tämän paikan näkemättä sitä. Mutta myyjä oli niin vakuuttava! Ja kyllähän me tästä vielä hienon saamme", Maryana vakuutteli enemmän itselleen kuin Sepelle. Sepe ja Maryana suuntasivat ensimmäiseksi VaateK-liikkeeseen. Koska heillä ei ollut autoa, he joutuivat kävelemään kilometri tolkulla. VaateK oli Sepen mukaan pieni perheyritys, jossa myytiin kesävaatteita. Vaatteet olivat kuulemma jääneet pois muodista vuosikausia sitten. Kun Sepe ja Maryana saapuivat paikalle, he olivat varmoja, että olivat väärässä kaupassa. Sisällä soi nuorisomusiikki ja mikään ei viitannut Sepen mainitsemaan pieneen perheyritykseen. Paikka oli kuin muodin Mekka. Joka puolella kiilsi puhtaat pinnat ja vaatteet, jotka vaikuttivat olevan aikaansa edellä. Sepe sai vaivoin ilmaistuksi kauhistuksensa. "Ahaa, niin, minäkin pidän tästä uudesta sisustuksesta", vaaleatukkainen mies sanoi ymmärtäessään väärin Sepen kauhunhenkäykset, "John Leaf, yrityksen omistaja." "Johnny? Sinäkö se siinä? Tai siis, minun nimeni on Sepe, Sepe Bloomingbury, entinen Leivo", Sepe vastasi. "Sepehän se siinä! Kas kun en heti tunnistanut. No, mitäs pidät? Muutin hieman isän kaupan tyyliä tämän kuoltua. Forêt on suositumpi lomapaikka kuin koskaan! Ja tietysti meidän pitää tarjota ihmisille sitä mitä he haluavat – mukavuuksia!" John selitti innoissaan. "No, minä tuota… pidän enemmän tavallisesta mökkielämästä", Sepe selitti hieman nolona. "Ai, siinä tapauksessa menisin sinuna viereiseen elintarvikekauppaan. Se ei ole muuttunut laisinkaan viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana", John sanoi ja lähti takahuoneeseen. Pienessä myymälässä ei ollut paljoa tilaa, mutta se ei Sepeä haitannut. Tätä hän halusi, omanlaista alkukantaisuutta. Maryana osti maalaustarvikkeita ja pakkauksen nuudeleita. Kaikki oli ylihintaista, mutta muita ruokakauppoja ei ollut mailla halmeilla. Maryana luki vielä ilmoitustaululta, että Rankkatavarassa myytiin kaikenlaista rakentamiseen ja korjaamiseen liittyvää. Hän laittoi nimen muistiin ja lähti Sepen perään. Kunnostaminen aloitettiin heti. Sepe hioi lakat pois ja maalasi kalusteet uudestaan hieman raikkaammilla väreillä. Maali ei tarttunut kovinkaan hyvin, mutta se ei Sepeä haitannut. "Kalusteet näyttävät kuluneemmilta, ja sehän vain sopii vanhan mökin tunnelmaan", hän lausui Maryanalle. Samaan aikaan kun talolle tapahtui muodonmuutos, tapahtui sama myös Maryanalle. Vaikka remontti oli molempien mielessä lähes koko ajan, oli hetkiä, jolloin hän saattoi vain nauttia päivästä. Maryana avasi lettinsä ja vaihtoi villapaidan kesäiseen asuun. Ei sillä, että Maryanan elämä olisi ollut pelkkää hupia. Hän joutui tekemään yhtä paljon töitä kuin Sepe. Esimerkiksi maalin ja lakan hinkkaaminen ikkunoista ja niiden uudelleen maalaaminen jäi Maryanan tehtäväksi. Sepe perusteli päätöstä sillä, että pöytä, jolle piti nousta, kannatteli hentoa Maryanaa paljon paremmin kuin häntä itseään. Onneksi remontistakin saattoi pitää taukoa. Maryana sai vihdoin käyttää hienoa uimapukuaan, jonka hän oli ostanut vuosia sitten. Sepe puolestaan pääsi harjoittelemaan uimataitoaan. Vasta viimeisellä viikolla koko mökki ja muut rakennukset olivat valmiit. Puita kaadettiin aika paljon, joten pihasta tuli valoisa. Oveen laitettiin "Welcome"-kyltti, jonka Sepe oli itse taiteillut. Jos talo oli ulkoa muuttunut, niin sitä se oli myös sisältä. Suuren kivitakan tilalle tuli paljon pienempi takka. Lattia oli maalattu vaaleaksi ja Maryana oli käynyt paikalliselta kirpputorilta ostamassa mattoja ja koristelautasia. Ruokailuryhmä pysyi samana. Keittiön uusimiseen Sepen ja Maryanan varat eivät riittäneet, mutta he hankkivat pienen tarran koristamaan sitä. Pienempi makuuhuone sai aivan uuden, valoisamman ilmeen. Sepe löysi rautasängyt lojumasta lähellä kaatopaikkaa ja totesi niiden olevan ihan hyvässä kunnossa. Uudella maalikerroksella niistä tuli kuin uusia. Suurempi makuuhuone muutti myös väriään. Sepen mielestä turkoosi oli liian vahva väri, mutta Maryana sai tahtonsa läpi. Jopa vaatekaappi oli turkoosi. Saunamökin makuuhuoneen seinien väriä ei vaihdettu. Sinne hankittiin korituoli ja vanha kirjoituspöytä. Huussiin hankittiin uusi ikkuna. Viimeisinä lomapäivinään Maryana hankki itselleen upean rusketuksen. Mökillä Sepen ja Maryanan rakkaus kukoisti. Maryanasta olisi ollut kurjaa jättää ihana mökki ja sen tuoma yksityisyys taakseen, jos hänellä ei olisi ollut niin kauhea ikävä lapsiaan. Niin tuli aika sitoa hiukset takaisin leteille ja pukea villapaita päälle. Rusketus sentään pysyi samanlaisena. Sepe ja Maryana astelivat surullisin mielin taksiin. Matka kesti aivan yhtä pitkään kuin edellisellä kerralla. Oliver tuli vastaan heitä ja halasi isäänsä. "Älkää enää koskaan lähtekö pois noin pitkäksi aikaa", Oliver sanoi ja niisti nenänsä Sepen paitaan. Hortense oli vanhempiensa palatessa vielä nukkumassa, mutta seuraavana päivänä hän luikahti siskonsa huoneeseen ja nappasi Ermintruden päiväkirjan. Hän lähti äitinsä luo olohuoneeseen. "Lue", Hortense sanoi ja osoitti kohtaa, jolloin Ermintrude kiusasi häntä. "Mikä tämä on?" "Trudyn päiväkirja", Hortense vastasi. "Ei toisten päiväkirjoja saa lukea!" Maryana torui. "Lue! Siellä on tärkeitä asioita", Hortense painosti ja Maryana alkoi lukea. Hän sai nopeasti luettua Hortensen tarkoittamat kohdat. Sen sijaan Maryana keskittyi lauseisiin, jossa Ermintrude kertoi yksinäisyydestään ja itsemurha-aikeistaan. Maryana nousi äänettä ylös ja lähti yläkertaan. "Trudy. Meidän pitää puhua", Maryana sanoi huolestuneella äänellä. Hän piilotteli päiväkirjaa takanaan. Ermintrude oli juuri saanut läksyt tehtyä, ja uskoi tietävänsä, mistä on kyse. Hortense oli tietysti kertonut, mitä hän oli tehnyt. Maryana otti päiväkirjan esille. Ermintrudelta kesti kolme sekuntia tajuta, mikä kirja oli kyseessä. "MITÄ IHMETTÄ?!" Ermintrude huusi. "OLETKO SINÄ LUKENUT TUON? OLETKO?!" Ermintrude huusi kuin mielipuoli ja nappasi kirjan itselleen. "Ermintrude, rauhoitu! Ovatko ne asiat siellä totta? Ole kiltti ja sano, ettet oikeasti tahdo tehdä itsemurhaa", Maryana rukoili. Ermintrude pysähtyi hetkeksi. Mitä äiti välitti, tahtoiko hän kuolla vai ei? "Voi jeesus! Mitä sinä välität? Minä olen täällä vain riesana!" Ermintrude sanoi, mutta vihaista ilmettä alkoi pian kehystää kyyneleet. Alhaalla Hortense ja Oliver kuulivat huudon. "Hahaa, nyt Ermintrude saa huutoa, kun se kiusasi minua", Hortense kuiskasi Oliverille. Molemmat nauroivat asialle, mutta Oliver oli sydämestään molempien puolella tasaisesti. Hän nyt sattui olemaan helposti Hortensen vietävissä ja siksi monet luulivat hänen olevan läheisempi Hortensen kanssa. Toisin kuin Hortense luuli, Maryana kaappasi tyttärensä syliinsä. Ei tämän näin pitänyt mennä. Minä haluan vielä huutaa, Ermintrude ajatteli, mutta ei voinut olla vastaamatta halaukseen. "Et sinä ole mikään riesa, sinä olet äidin oma pikku Trudy. Noniin, äiti lupaa, ettei lue enää päiväkirjaasi. Tule alas sitten kun jaksat", Maryana sanoi ja lähti alakertaan. Sepe laittoi illallista ja Oliver auttoi. Hortense oli kärkkymässä, jotta saisi tietää, minkä rangaistuksen Ermintrude saisi. Ermintrude tuli pian Maryanan jälkeen alakertaan. Hortense oli järkyttynyt. Hänestä alkoi vaikuttaa, että Ermintrude selviäisi ilman rangaistusta. Koska Ermintruden silmät punersivat, hän ei sanonut mitään. Jonkin ajan kuluttua tuli kaksosten syntymäpäivät. Oliver toivoi saavansa oman huoneen. Hortense Bloomingbury. Oliver Bloomingbury.

Tämä oli ehkä yksi pisimmistä osista tähän mennessä (mikä on oikeastaan aika vähän, koska osat ovat yleensä n. kolmekymmentä kuvaisia :D) Toivottavasti jaksatte kommentoida. Ja jos haluaa, niin voin linkittää muiden tarinoita :).