Kuten kommenteissa mainitsin, uutta osaa ei tule vähään aikaan. Tämä onkin sitten extraosa Ottavaisten perheestä. Osassa mennään vuosia taaksepäin, aikaan, jolloin Sebastian oli juuri jättänyt Sanelman Ninnin takia. Ja edes extraosia ei tulla näkemään pitkiin aikoihin. Koeviikko lähestyy (IIKS) ja simssille ei ole aikaa. Pelaan muutenkin vain viikonloppuisin, joten toivottavasti jaksatte odottaa ja kommentoisitte, sillä ne ehdin aina katsoa :D. Huomaatte varmasti, että käytän samoja kuvia kuin osassa ”Miten niin pikkusisko?”, mutta se on siksi, että Effie kertoi ns. oman tarinansa tapahtuneesta ja minä kerron omani :D. Photobucket Ero Sebastianista otti koville. Sanelma oli varma, että hän ja Sebastian pysyisivät yhdessä aina, ikuisesti. Olihan heidän suhteensakin kestänyt vaikka kuinka kauan! Ja silti mies jätti hänet yksin. Photobucket Samalla kun Sanelma mietti Sebastiania ja epäonnistunutta suhdettaan, hän alkoi miettiä perhettään, omaa, rakasta vanhaa perhettään. Ehkä hän voisi käydä katsomassa heitä sillä välin kun Kusti oli töissä. Photobucket Sanelmaa alkoi hävettää. Hän oli unohtanut vuosikausiksi oman pikku perheensä. Hän oli nähnyt Briannan ja Biacan viimeksi lapsina! Entä miten hänen rakas Tomminsa ja Siivo pärjäsivät? Sanelma päätti mennä tapaamaan lapsiaan kahden kuukauden sisällä. Photobucket Sanelma oli yrittänyt seurata, milloin Kusti meni töihin tai tuli kotiin, mutta hänestä alkoi vaikuttaa siltä, että Kusti oli työtön. Miestä ei näkynyt aamukahdeksalta töihin menoaikaan eikä neljältä paluuaikaan. Sanelma ei tosin tiennyt, menikö mies töihin iltapäivällä ja palasi illalla, koska Sanelman piti itse lähteä edellä mainittuihin aikoihin töihin. Sanelma keräsi rohkeutensa eräänä päivänä ja päätti mennä vanhaan kotiinsa. Piha lainehti öisen rankkasateen jäljiltä, mutta Sanelma ei huomannut sitä. Häntä jännitti aivan kamalasti. Photobucket Sanelma päätti ensin kurkistaa sisään ikkunasta – ikään kuin varmistan, ettei Kusti vain ollut kotona – ja näki surukseen Siivon itkemässä sohvalla. Sanelma katsoi kauhuissaan, kuinka isoksi Siivo oli kasvanut, hänen pikku-Siivonsa. Photobucket Sanelma koputti oveen ja kesti hetken ennen kuin Siivo tuli avaamaan. Siivo lyhyen hetken vain tuijotti äitiään, kunnes ojensi kätensä: "Päivää." Sanelma katsoi ihmeissään tytärtään, joka ei selvästi halunnut näyttää siltä, että tunnistaisi äitinsä. Photobucket "Siivo, Siivo, et voi väittää, ettet muistaisi minua, omaa äitiäsi! Voinko tulla sisään? Siis onko Kusti kotona?" Sanelma kysyi, "Ei kai hän lyö teitä lapsia?" Siivon kasvoille tuli outo, välttelevä ilme. "Ei, Kusti ei ole kotona ja hän ei lyö meitä", Siivo vastasi ja päästi äitinsä sisälle. Photobucket "Sanelma", Siivo aloitti. Hän ei voinut, ei pystynyt kutsumaan tuota vierasta naista äidikseen. Sanelma huomasi sen ja hänen hymynsä värähti hieman. "Sanelma, Kusti on… on kuollut. On ollut jo jonkin aikaa", Siivo sanoi nopeasti. Photobucket Sanelma oli vakaasti päättänyt hymyillä, mutta hänen sisällään myllersi pahasti. Siivo oli puheesta päätelleen joutunut hoitamaan kotia yksin jo jonkun aikaa. Se oli kamala taakka noin pienelle ihmiselle. "Se oli auto-onnettomuus. Sinähän tiedät Kustin, hän tykkää juoda paljon. Ja sinun lähtösi jälkeen… tai siis hän alkoi juoda paljon ja yhtenä iltana hän ryösti auton jostain ja kolaroi sen", Siivo sanoi valjulla ja arkisella äänellä. Photobucket Kesken Siivon puheen toinen kaksosista, Bianca, tuli huoneeseen maalaamaan. Hetkeen Sanelma ei edes kuunnellut Siivon puheita, koska keskittyi näkemäänsä. Kun hän oli viimeksi nähnyt Biacan, hän olisi voinut kannatella häntä yhdellä kädellä. Nyt tyttö oli varmasti jo koulussa. Photobucket "Hei! Sinä olet varmaankin Bianca!" Sanelma tervehti tyttöä. Photobucket Bianca kääntyi kesken matkaansa katsomaan naista, joka näytti etäisesti tutulta. Ehkä kyseessä oli joku hänen päiväkotitädeistään? Tai joku entinen naapuri? Photobucket "Hyvää päivää, rouva", Bianca sanoi. Vaikka hän ei ollut saanut hyvää kasvatusta, hän osasi silti käyttäytyä. "Voi tyttönen, se olen minä, sinun äitisi! Et varmaan muista minua, kun minä jouduin lähtemään pois aikoja sitten", Sanelma sanoi. Bianca näytti perin juurin kauhistuneelta. Vaihtaakseen puheenaihetta johonkin mukavampaan, Sanelma kysyi tytöltä: "Hei, missäs sinun veljesi Tommi on? Onko mokoma lurjus edelleen yhtä laiska kuin seitsemänvuotiaana?" Photobucket Bianca vavahti ja siirtyi ikkunan eteen, pois Sanelman luota. Sanelma saattoi melkein arvata, että tyttö oli pahoittanut mielensä. Sanelma yritti kysyvällä katseellaan saada Siivo selittämään, mistä oli kyse. Siivo viittasi Sanelman seuraamaan häntä. Photobucket Siivo oli vakavana, joten Sanelmakin vakavoitui. Siivo ei puhunut mitään, kun he kävelivät ulos ja kohti talon sivua. Photobucket Talon sivussa oli aikaisemmin ollut Sanelman vanhimman pojan ja anopin haudat. Nyt siihen oli tietysti ilmestynyt Kustin hauta, mutta sen lisäksi vielä toinen. Sanelma henkäisi hiljaa: "Ei." Siivo näytti murtuneelta. Photobucket "Tommi sairastui. Isä oli jo kuollut ja minä luulin sitä ihan normaaliksi kuumeeksi. Kului jonkin aikaa ja… ja hän ei selvinnyt. Minä en jaksanut kantaa häntä pois sängystä saatikka sairaalaan ja minua pelotti, että Brianna ja Bianca otettaisiin pois, koska minä en ole kahdeksaatoista ja kun he saisivat selville, ettet sinä asu meidän kanssa", Siivo sanoi. Hän ei edes yrittänyt selittää asiaa järkevästi. Photobucket Sanelma alkoi itkeä ja Siivo lähti pois tuntien tyydytystä siitä, että Sanelmakin sai kärsiä. Siivolla oli ollut rankkaa. Isän kuoltua hän oli huolehtinut kaikesta yksin. Koulun lisäksi hän työskenteli myöhään pienessä pubissa peläten koko ajan, että joku huomaisi hänen olevan alle kahdeksantoista. Kotona odottivat Brianna ja Bianca, joilla oli kamala nälkä, vaikka he olivat lämmittäneet ruokaa aikaisemmin päivällä. Kaupassa käynti oli vaikeaa, kun piti aina löytää ne edullisimman tuotteet. Kuun alussa oli helpompaa, koska Siivo oli juuri saanut palkan, mutta kuun lopussa hän joutui varastamaan pähkinöitä ja pieniä suolaisia purtavia töistä, jotta heillä olisi aamupalaa. Photobucket Toivuttuaan kauheasta itkemiskohtauksesta Sanelma meni jääkaapille. Se oli lähes tyhjä. Sanelmaa kylmäsi sisältä. Hän oli jättänyt lapsensa yksin, lähes nälkäkuoleman partaalle. Hän löysi Siivon piilottamat pähkinäpaketit ja muroja. Pääteltyään murojen olevan parempi vaihtoehto hän kaatoi muroja kulhoihin ja kutsui perheensä syömään. Photobucket Siivo oli ollut kauhuissaan, kun näki mitä Sanelma oli tehnyt. Niiden murojen olisi pitänyt kestää vielä kaksi viikkoa! Sanelma selitti koko perheelle, että hän oli heidän kadonnut äitinsä. "Minä olen myös päättänyt, että muutan tänne asumaan!" Sanelma ilmoitti. Asia tuli oikeastaan yllätyksenä hänelle itselleenkin. Photobucket Kuukausien kuluessa Sanelma huomasi olevansa raskaana. Photobucket Yllätys oli kaikesta huolimatta iloinen, sillä viimeiset kuukaudet olivat olleet vaikeita. Kaikki oli outoa niin lapsille kuin hänellekin. Tieto uudesta elämästä piristi, vaikka mies, jonka kanssa hän saisi lapsen, ei enää välittänyt hänestä. Photobucket Bianca, hiljaiseksi ajateltu tyttö, muutti tyyliään radikaalisti kasvaessaan teiniksi. Sanelma ei sanonut mitään, hän ei halunnut riidellä ollessaan siunatussa tilassa. Photobucket Myös Brianna kasvoi, mutta tyyli pysyi aika samana. Hän oli edelleen "ruma nörttikummajainen". Hän oli kuitenkin tyytyväinen omana itsenään ja alkoi jo suunnitella yliopisto opintojaan. Photobucket Pian vatsa oli todella suuri. Synnytys oli lähellä. (ja minä kadotin synnytyskuvan, mutta kuvitelkaa että sellainen on :D) Photobucket Synnytyksen jälkeen Sanelman piti käyttää Effieksi nimettyä tytärtään neuvolassa. Raukkaparka oli saanut yskän. Siivo, Brianna ja Bianca jäivät kolmestaan kotiin. Tytöille tuli riitaa, kun Siivo ja Bianca kuiskivat jostakin ja he eivät suostuneet kertomaan, mistä. Tytöt huomasivat liian myöhään, että uunin luukun väliin oli joutunut pala kangasta ja se oli syttynyt tuleen. Kangas oli hyvin lähellä kaatunutta viinipulloa, jonka jälkiä kukaan ei ollut viitsinyt siivota. Photobucket Tuli kauhea tulipalo. Se poltti puolet talosta maan tasalle ennen kuin naapurit ymmärsivät soittaa palokunnan paikalla. Sanelman palattua kotiin hän huomasi menettäneensä melkein koko perheensä. Photobucket Sanelma muutti takaisin samaan taloon, jossa hän oli asunut Sebastian-suhteensa aikana. Kaikki huoneet oli maalattu valkoisiksi paitsi keittiö. Sanelma maalautti Effien huoneen harmaaksi, koska se kuvasi parhaiten hänen omaa tunnelmaansa. Photobucket Effiestä tuli sievin Sanelman lapsista, mutta se ei lohduttanut naista. Hän ei tiennyt, mitä tehdä. Hän oli menettänyt melkein kaikki lapsensa ja pelkäsi hirveästi menettävänsä myös Effien. Sanelma oli lopettanut työnteon, koska tahtoi vahtia tytärtään. Kauhukseen Sanelma sai kuulla olevansa sairas. Hänellä oli syöpä. Sanelma ei suostunut hoitoihin, koska joutuisi eroon pienokaisestaan viikoiksi. Photobucket Effiestä tuli suloinen ja elinvoimainen lapsi. Harmaa huone oli ikävää katsottavaa, mutta Effietä se ei haitannut. Photobucket Koska Sanelma ei käynyt töissä eikä suostunut ottamaan työpaikkoja vastaan, hän ei saanut työttömyyskorvausta. Laskujen maksaminen oli vaikeaa. Vakuutusrahat, jotka hän oli saanut palaneesta talosta, hupenivat koko ajan. Photobucket Sanelma oli koko ajan heikompi ja heikompi. Hän nukkui usein päivisin, mutta suurella tahdonvoimalla hän pysyi sellaisessa kunnossa, että saattoi huolehtia tyttärestään. Photobucket Effie värjäsi hiuksensa tummiksi ja hankki lävistyksen. Sanelmasta se oli kurjaa, muttei jaksanut väittää vastaan. Hän oli itse ylpeä vaaleista kutreistaan, eikä ymmärtänyt, miksi joku ei ollut. Lisäksi punertavat hiukset muistuttivat häntä oudosti Sebastianista. Photobucket Sanelma vanheni myös ja hän oli entistä heikompi. Hän oli elänyt pidempään kuin hänen olisi pitänyt. Sanelma voi kuitenkin todella huonosti ja jokainen aamu alkoi oksennuksella. Photobucket Eräänä päivänä Sanelma voi normaaliakin huonommin ja yhtäkkiä maailma alkoi pyöriä hänen ympärillään. Sanelma oli varma, että hän kuolisi. Photobucket Kuitenkin hän jäi henkiin. Effie löysi hänet lattialta ja herätessään Sanelma oli sairaalassa. Sanelma ymmärsi, että hänen maanpäällinen elämänsä olisi pian ohi. Hänen täytyi kertoa tyttärelleen Effien isästä. Hän huomasi, että Effie ei oikein uskonut asiaa. Sanelma päätti esittää nukkuvaa, koska ei tahtonut jatkaa keskustelua. Photobucket Hän kuuli Effien kuiskaavan ovenraosta, että tämä tulisi pian takaisin. Sanelma alkoi kyynelehtiä. Hän kuiskasi takaisin: "Minä rakastan sinua, pikku tyttöseni." Photobucket Effie meni juomaan kahvia. Hän toivoi, uskoi edelleen, että hänen äitinsä parantuisi. Photobucket Effie yritti nukkua. Hänen näki unta, jossa todellisuus ja mielikuvitus sekoittuivat. Hänen uneensa tulivat erinäiset huudot, jotka sekoittuivat outoon muistikuvaan äidistä itkemässä lähes palaneen valokuva-albumin äärellä. Photobucket Kun Effie heräsi, hän ymmärsi äitinsä kuolleen. Effie ei enää jälkeenpäin muistanut, miten hän pääsi kotiin tai kuka hänelle kertoi Sanelman kuolemasta. Effiestä tuntui, kuin hän olisi edelleen unessa. Photobucket Effie ei voinut tehdä muuta kuin itkeä. Sitten hän muisti unensa ja etsi valokuva-albumin. Effielle katsoi kuolleiden sisarustensa kuvia ja se sai hänet entistä surullisemmaksi. Photobucket Effie haettiin väliaikaisesti nuorisokotiin, sillä muualla ei ollut tilaa. Paikka oli ankea, ruoka oli ankeaa ja Effie oli ankea. Photobucket Paikka ei varsinaisesti tehnyt hyvää hänelle, mutta hän sai surra rauhassa. Pian kuitenkin selvisi, että kuka Sebastian Bloomingbury oli ja mitä hänelle oli tapahtunut. Photobucket Effie otti tiedon hyvin. Tavallaan hän oli nyt menettänyt isänsäkin, mutta mies, jota hän ei ollut koskaan tavannut, ei tuntunut läheiseltä laisinkaan. Hän pääsi asumaan siskonsa Maryanan perheen luo. Photobucket Effie lähti sieltä asuttuaan paikassa jonkun aikaa. Sen jälkeen Effiestä ei ole kuulunut mitään.

 

Hahaa, en kerrokaan mitä Effielle tapahtui sen jälkeen. Voitte itse miettiä siellä ruudun toisella puolella. Kommentit olisivat kivoja :).