No kerrankin on päivitystahti "oikeanlainen". Tämän osan tapahtumatahti on sitten kutakuinkin sama seuraavissakin osissa, joten sanokaa, jos menen edelleen liian nopeasti :).

Maryana palasi takaisin kotiin ja vaihtoi vaatteensa kauniiseen kauluspaitaan ja farkkuihin. Hiustyyliään hän ei viitsinyt vaihtaa, koska se sopi hänen mielestään hänelle hyvin. Maryana ja Sepe jatkoivat tapailua. Maryana oli todella rakastunut mieheen ja keskustelut Boriksen kanssa vain vahvistivat sitä tunnetta. "Sepe… Oletko sinä miettinyt… yhteen muuttoa?" Maryana uskaltautui kysymään Sepeltä heidän syödessä muroja. Sepe ei ollut jäänyt yöksi, ei tietenkään, koska Sebastian suhtautui tyttäreensä hyvin suojelevasti. Sepe oli tullut käymään, koska hänellä oli omien sanojensa mukaan niin kauhean ikävä Maryanaa. "No, tuota, olen minä aina välillä. Mutta en halua kiirehtiä, edetään vain ihan… hitaasti. Ei kai meillä mitään kiirettäkään ole", Sepe sanoi hiljaisella äänellä. Hän ei halunnut, että heitä kuunneltiin. Hän ja Maryana olivat yllättäneet Ninnin juuri edellisenä päivänä kuuntelemassa heidän keskustelujaan. "Ai. No niin. Tai siis olen samaa mieltä", Maryana mumisi, mutta ei katsonut Sepeä silmiin. Hän oli totta puhuen hieman pettynyt, sillä hän malttoi tuskin odottaa heidän elämäänsä saman katon alla. Sepe lähti pian myöhäisen aamiaisen jälkeen kohti työpaikkaansa. Ninni ja Sebastiankin kiiruhtivat töihin. Catherinella oli myöhäinen aamu koulussa, joten hän jäi kaksin Maryanan kanssa. Maryana käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoi puhua Boriksesta. "Minä kuulin, että sinä seurustelet hänen kanssaan. Me, siis minä ja Boris, seurustelimme aikaisemmin. Kai sinä tiedät, että kaver- siis siskon entiseen ei kosketa?" Maryana aloitti hyökkäyksensä. "Minun ja Boriksen asiat eivät kuulu sinulle!" Catherine sähisi. "Kyllä kuuluu! Tajuatko, kuinka paljon teillä kahdella on ikäeroa?" Maryana sanoi. "Tajuan varsin hyvin! Ja en minä ole ainoa, joka on 'loukannut' toista. Jos et satu muistamaan, niin minä kerroin, että olin ihastunut Sepeen, kun sinä olit yliopistolla!" "Etkä kertonut!" "Kerroinpas, minä sanoin, että näin tänään ihanan tummatukkaisen miehen, joka on tosi komea!", Catherine valitti. "Sinä olit hei varmaan kaksitoista!" Maryana vastasi. "Mitä väliä sillä nyt on? No minä lähden kouluun, heippa", Catherine sanoi ja lähti. Maryana jäi yksin seisomaan olohuoneeseen hieman hämillään, koska keskustelu ei mennyt yhtään niin kuin sen piti. Myös Sebastianilla oli keskusteltavaa, sillä kertaa Sepen kanssa. "Mitkä ovat sinun aikomuksesi minun tyttäreni suhteen?" hän kysyi mahtipontisesti. Sepe näytti hyvin hämmästyneeltä, mutta ryhdistäytyi. "Herra Bloomingbury, voitte olla varma, että aion pitää neiti Maryana Bloomingburya kuin kukkaa kämmenellä, kuin ruusua aamuskasteessa, kuin-" Sepe sanoi samanlaiseen mahtipontiseen sävyyn kuin Sebastian. "Sepe, tämä ei ole vitsailun asia! Hän on minulle tärkeä!" Sebastian sanoi järkyttyneenä. Sepe ei vaivautunut vastaamaan. Hän rakasti Maryanaa, ja se oli tärkeintä. Catherinen lähtö yliopistolle tuli pian Maryanan saavuttua. "Minun tulee sinua ikävä, äiti", Catherine sanoi ja yritti estellä kyyneleitä. "Oletko varma, ettet halua hyvästellä isääsi? Hän rakastaa sinua ja tahtoisi varmasti hyvästellä sinut", Ninni sanoi. "Ei, en tahdo sanoa hänelle mitään", Catherine vastasi kylmästi. Hän oli edelleen hyvin vihainen isälleen pettämisestä ja perijättären valinnasta. "Jos olet varma", Ninni sanoi surullisena. Catherine nousi taksiin. "Hei hei pikkuinen!" Ninni huusi ennen kuin Catherine esti sulkea ovea. Ninniä suretti hänen nuorimman tyttären lähtö. Hän alkoi yhtäkkiä toivoa, että Maryana perustaisi perheensä pian. "Kuule Maryana", Sepe sanoi kuukausi Catherinen lähdön jälkeen, "Huomenna minä vien sinut oikein hienoon ravintolaan syömään. Tulen hakemaan sinut kahdeksalta." Sepe vaikutti ihmeen hermostuneelta sanoessaan sen. "Oi, se kuulostaa ihanalta, tietysti tulen!", Maryana vastasi hymyillen. Se ei ollut romanttisin treffipyyntö, jonka hän oli saanut, mutta Maryanaa mietitytti enemmän Sepen jännittynyt ilme. Miksi Sepe vaikutti niin hermostuneelta?, Maryana mietti illalla mennessään nukkumaan. Toivottavasti hän ei aio jättää minua. Tai mitä jos hän on pettänyt minua ja yrittää lepytellä? Nuo ajatukset kiusasivat häntä kunnes hän nukahti. Sepe vei hänet oikein, oikein hienoon ravintolaan. Sepe vaikutti edelleen hyvin hermostuneelta. Hän tilasi samppanja-pullon ja nosti maljan. "Meille!" hän sanoi ja kulautti koko lasillisen kurkkuunsa. "Onko jokin hätänä?" Maryana kysyi huvittuneena, kun Sepe jäi tuijottelemaan hänen silmiään hupsu ilme kasvoillaan. "Ei, sinä olet vai niin kaunis tänään", Sepe sanoi ja lähetti lentosuukon Maryanalle. "Minä olen miettinyt. En halua enää elää yhtäkään päivää ilman sinua. Maryana Bloomingbury, tuletko vaimokseni?" Sepe kysyi ja nuolaisi huuliaan. Hän otti kauniin sormuksen esille. Maryana henkäisi syvään ja ei saanut sanaa suustaan. Sepe alkoi näyttää hieman pelästyneeltä. Mitä jos Maryana kieltäytyisi? "Tietysti tulen! Voi Sepe, tämä sormus on niin kaunis!" Maryana kiljahti saadessaan äänensä takaisin. Lähipöydistä ihmiset kääntyivät katsomaan, mutta Maryana ei välittänyt. Hän pujotti sormuksen sormeensa ja ihasteli sitä. "Se näyttää vielä paremmalta kädessäsi", Sepe sanoi syvällä äänellä. "Tämä varmaan tarkoittaa, että sinä muutat meille, eikö niin? Voi kuinka ihanaa!" Maryana sanoi innoissaan. "Alan pakkaamaan jo tänään, höpönassu", Sepe sanoi aivan yhtä innoissaan. Koska Sepe asui Patelin Municipalissa, pari päätti erota jo ravintolassa, jotta Sepe pääsisi nopeasti pakkaamaan. "Äiti, eilen kun olimme Sepen kanssa syömässä, niin hän kosi minua! Minä olen kihloissa!" Maryana sanoi kiljuen viimeiset sanat. "Kuinka ihanaa, pikkuinen. Pitänee alkaa miettimään, että minne mahdutamme hänen tavaransa", Ninni sanoi hymyillen. Hän saattoi jo kuulla pikkujalkojen töminän mielessään. Pian Sepe asuikin aivan pysyvästi Bloomingburien kotona. Sepe saattoi milloin vain kaapata Maryanan syliinsä ja suudella häntä intohimoisesti. Sebastian ei pitänyt siitä ja päätti, että Sepen on nukuttava Catherinen huoneessa, kunnes pari olisi onnellisesti naimisissa. Ja siitä pitäen Sepe nukkui pienessä tyttöjen sängyssä, mutta jatkoi Maryanan kanssa julkisia hellyyden hetkiä. "Minä olen miettinyt", Sepe sanoi eräänä talvisena iltana, "että me voisimme alkaa suunnittelemaan niitä häitä." "Niin, minä olen samaa mieltä. Tahtoisin kesähäät ja puolivuotta riittänee pienien häiden järjestelyihin", Maryana vastasi innoissaan. Maryanan silmät alkoivat palaa innosta. Jotenkin häiden suunnittelu sai kaiken tuntumaan aidolta eikä vain haavekuvalta. Sebastian otti innolla osaa suunnitteluihin. Hän alkoi selata vanhoja valokuva-albumeita kuvien toivossa, mutta vain hän ja Ninni olivat astelleet avioliiton auvoiseen satamaan juhlien kera. Vihdoin viimein oli Maryanan ja Sepen hääpäivän aamu. Maryana laittautui Ninnin ja Sebastianin makuuhuoneessa. Hän asetteli kutreilleen tiaran, huntua hän ei halunnut. "Sinä näytät kauniilta", Ninni sanoi herkistyneenä ja halasi tytärtään. Maryanaa jännitti aivan kamalasti, mutta äidin lämmin halaus tyynnytti häntä hieman. Pian Maryana ja Sepe seisoivat ulkona hääkaaren alla. Sepeä hermostutti ja Maryana hymyili aurinkoisesti hänelle. Molemmat sanoivat tahdon ja vaihtoivat sormuksia. Naisvieraat nyyhkyttivät hiljaa nenäliinoihinsa. Sebastiankin oli myös hyvin herkistynyt, muttei sortunut kyyneleisiin. Herra ja rouva Bloomingbury suutelivat taputusten raikuessa. Maryana tunsi olevansa niin onnellinen, että voisi vaikka räjähtää. Maryana tapasi vihdoin siskonpoikansa, Jaken. Poika asui Charlesetan ja Sandran kanssa. Muuta Maryana ei pojasta tiennyt, tosin hän oli kuullut, että pojan isä oli kuollut ennen Jaken syntymää. Catherine päätti nostaa pariskunnan kunniaksi maljan. Kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen. "Sepe ja Maryana. Toivon teille pitkää elämää yhdessä. Te olette täydellinen pari. Paljon onnea tuleville vuosille!" Catherine sanoi ja kilisteli samppanjalasiaan muiden kanssa. Puhe ei ollut kovinkaan hyvä eikä edes hauska, mutta Maryana ja Sepe arvostivat sitä silti. Aivan juhlien loppupuolella Maryana ja Sepe tanssivat häävalssin. Aurinko alkoi jo laskea ja osa vieraista teki lähtöä. Aviopari näki kuitenkin vain toisensa. Sebastian ja Ninni lähtivät yöksi Sandran luo ja jättivät talon nuorenparin käyttöön. Hääyön pari vietti Maryanan vanhassa huoneessa, jonne Sepelläkin oli vihdoin lupa siirtää tavaransa. Pari kuukautta häiden jälkeen Maryanalla alkoi olla pahoinvointia. Hän joutui juoksemaan vessassa usein ja sai muun perheen huolestuneeksi. He eivät kaivanneet vatsatautia. Maryana kuitenkin epäili aivan jotain muuta, ja osti raskaustestin käydessään ruokaostoksilla. Hän sai tietää olevansa raskaana. "Äiti, minulla on sinulle kerrottavaa", Maryana sanoi vakavalla äänellä. "Niin?" Ninni sanoi hajamielisesti. "Äiti, minä saan lapsen", Maryana sanoi hymyillen. "Voi kuinka ihanaa! Oikein vauva! Onneksi olkoon!" Ninni sanoi ja halasi. Häntä kuitenkin suretti. Juuri äsken hän oli saanut Maryanan ja yhtäkkiä hänestä oli tulossa isoäiti! Aika kului niin nopeasti. "Älä kuitenkaan kerro kenellekään. En ole kertonut vielä Sepelle, enkä halua, että hän kuulee sen jostain muualta", Maryana sanoi. "Älä huoli, en kerro kenellekään", Ninni sanoi. Kuitenkin samana iltana Ninnin sanat osoittautuivat valheeksi. Catherine soitti onnitellakseen Maryanaa ja kertoi, että kuuli asiasta Sebastianilta. Maryana ymmärsi, että hänen olisi kerrottava Sepelle hetimmiten. Toivottavasti Sepe ottaisi uutisen hyvin!

Olen pahoillani, kun joissain (varsinkin hääkuvissa) näkyy ajatuskuplia ja puhekuplia. On vain niin vaikeaa ottaa kuvaa, jossa kenenkään ajatuskuplaa ei näy. Ja ilmoittakaa, jos tahti on edelleen liian nopea. Kommentteja kiitos :).