Tässä osassa on vain neljäkymmentä kuvaa, sori :D. Tuo loppu oli vain hyvä kohta katkaista. Ja nyt sitten viimeisestäkin osasta tulee osan pituinen, ainakin toivon niin. Ja tykkäisin, jos edes joku kommentoisi (ihan vaikka kertoakseen, mitä huonoa osassa oli :D) Kaikki Condolinokujalla tuntui oudolta ja uudelta. Hortense päätti kirjoittaa kaiken muistiin. Saattoihan olla, että joskus tulevaisuudessa hänestä tulisi – mallin ohella – suuri kirjailija. "Mä en voi uskoa, kuinka röyhkeitä Stonyt on", Cherry huokaisi nuorten jutellessa Tomin huoneessa. Hortensen sisällä kylmäsi. Hän ei ollut koskaan ennen kuullut kenenkään lausuvan Stonyja, joihin hän itsekin oli kuulunut ollessaan Stonyhurstissa, niin halveksivalla äänensävyllä. "No siinä ei oo mitään uutta. Onks jotain erityistä tapahtunu?" Tom kysyi. "Mä olin Sharpaylla sovittamassa vaatteita ja sit pari ihanaa platinablondia tuli siihen, ja…", Cherry selitti ja kertoi kaiken tapahtuneen. "Voitko uskoa, että Mercykin oli siellä?" Cherry sanoi Tomille lopettaen kertomuksensa. Poika vain murahti. "Kuka on Mercy?" Hortense kysyi käheällä äänellä. "Mercy, nyttemmin Mercedes Davis, asui ennen täällä, meidän kanssa. Se oli orpo, tai ainakaan se ei tuntenu vanhempiaan. Me oltiin sen parhaat kaverit, oikeesti. Se oli aika surkea ruipelo, ärsyttävä. Kai se oli jonkun mielestä hyvännäkönen. Se ja Tom meni yhteen", Cherry selitti ja vilkaisi vaivihkaa Tomia. "Mut sit ihan yhtäkkii jostain pusikosta ilmesty neiti Serenity Davis, seurapiiribilettäjä, joka oli päättäny hakea lapsensa takasin. Aika hyvä julkisuustemppu, eikö? Kukaan ei jaksanu muistaa, että Serenity oli tyyliin heittäny Mercyn menemään, koska se oli niin nuori sillon ja koska sill lapsella ei ollu isää. Se oli niin polleana poseeraamassa Condolinoikujan edessä kun se haki Mercyn pois. Mercy muutti äitinsä luo, eros Tomista ja meni kouluun Stonyhurstiin. Ja nyt se on niin olevinaan parempi ku muut", Cherry sanoi. "Ihan hyvä et häipy", Tom sanoi yllättävän kitkerällä äänellä. "Mokoma huora", hän lisäsi ja naurahti. Hortensea ahdisti. Hän tunsi Mercedeksen. Mercedes ei tosiaan ollut luokan suosituimpia tyttöjä. Hortense oli pitänyt tummatukkaista tyttöä pelkkänä pyrkyrinä, huonosti kasvatettuna ja röyhkeänä. Kaikkea muuta kuin oikeana Stonyna. Hänen pitäisi kuitenkin olla kuin ei tietäisi Mercyä. Menneisyytensä tähden. "Kuulostaa aika… ilkeältä tyypiltä", Hortense sanoi ja yritti nauraa. "Noh, oletteko sinä ja Tom jo yhdessä?" Effie päätti kysyä kesken rauhallisen illallisen. Hortense punastui. Oliko hän tosiaan ollut niin läpinäkyvä? "Enhän minä edes tykkää Tomista!", Hortense tokaisi nopeasti. "Voi, voi", Effie sanoi. "Tiedätkö mitä valehtelijoille tapahtuu?" hän jatkoi kujeilevalla äänellä. "He tiskaavat astiat, kun heidän tätinsä menevät nukkumaan", Effie kertoi ja nauroi. Hortense tuijotti naista murhaavasti, mutta alistui. Hänen täytyi olla kiltti, jotta Effie ei heittäisi häntä pihalle. Ja antoihan tiskaus hyvää aikaa ajatella. Hän otti lautaset käsittelyynsä ja mietti. Tom ei seurustellut kenenkään kanssa, se oli fakta. Kuitenkin hänellä saattoi olla vielä tunteita Mercedesiä kohtaan. Mutta Mercedes oli poissa, kaukana. Mikä häntä, Hortense Bloomingburya, estäisi? Ehkä hänen pitäisi paljastaa ihastuksensa Cherrylle. "Mutta Cherry saattaisi kertoa Tomille", Hortense mutisi. "Sanoitko jotain?" kysyi hyväkuuloinen Effie alkovistaan. "En en, minä tuota… vain hyräilin", Hortense huikkasi ja meni nukkumaan. Cherry ja Hortense lähentyivät entisestään viikkojen kuluessa. He alkoivat yökyläilemään toisillaan, tosin enimmäkseen he viettivät aikaa Hortensen luona. "Milloin sä aiot oikee sanoo Tomille?" Cherry kysyi eräänä aamuna. "Ai mitä niin?" Hortense sanoi ja punastui jälleen. "No sen, että sä tykkäät siitä! Ihan oikeesti, te kuululle yhteen", Cherry sanoi, "Sekin tykkää susta!" "En minä halua sanoa mitään, en vielä. Ja sinä et voi olla varma, tykkääkö hän minusta vai ei", Hortense sanoi tuskastuneena. Hän inhosi näitä keskusteluja, mutta hänen harmikseen ne olivat Cherryn mieleen. "Kyllä ystävä tietää", Cherry sanoi ja virnisti. Samana iltapäivänä kaikki kolme viettivät päivää katsellen televisiota. "Kello on melkein kuusi, meidän pitää häipyä. Effien miesystävä tulee käymään ja tätikulta häätää minut pois. Mennäänkö vaikka Rudolffiin?" Hortense ehdotti. "No ei tosiaan mennä sinne Stonyjen kantapaikkaan. Sen paikan hinnat on pilvissä", Tom sanoi ärtyneenä. "Ai, no öö… minne me sitten menisimme?”, Hortense sanoi ujosti. Tomin ilme kiristyi joka kerta kun hän joutui ajattelemaan Stonyjä. ”Mennään vaik alakerran pikaruokapaikkaan. Ruoka ei oo hyvää, mut Noah ei häädä meitä pois vaikka me vaan istuttais siellä”, Cherry sanoi hymyillen. Kun nuoret siirtyivät pois, Effie tapasi Pertin. Hortensia oli hyvin onnellinen päätöksestään lähteä ulos Cherryn ja Tomin kanssa, koska hän ei tosiaan halunnut keskeyttää Effien ja Pertin intensiivistä iltaa. Hortensia, Cherry ja Tom päättivät olla tilaamatta mitään. He vain juttelivat ja juttelivat. Cherry virnisteli itsekseen, vaikka hän jäi täysin huomioitta. Tom ja Hortense näkivät vain toisensa, ja Cherryä se ei harmittanut ollenkaan. Kun kello tuli puoli yhdeksän, Cherry sanoi hiljaa: "Mä taidan häipyy. Te voitte jäädä tänne, nähään myöhemmin." Toiset kaksi tuskin kuulivat hänen sanojaan. "Vihdoinkin", Tom sanoi ja nappasi Hortensen käden omaansa, kun ovi sulkeutui. "Mulla olis sulle kysymys", hän jatkoi. "Niin?" Hortense henkäisi. Väristykset kulkivat hänen vartalonsa läpi. Nyt olisi se hetki. Lopultakin. "Sä oot tosi kiva tyttö ja mä tykkään susta. Haluisitsä tota… niinku…olla yhessä?" Tom takerteli. "Joo! Voi kyllä, Tom!" Hortense kirkaisi niin, että paikan omistaja Noah katsoi heitä kuin mielenvikaisia. Tom saattoi Hortensen ulko-ovelle. "Kuule, vielä yks juttu", Tom sanoi, kun Hortense suunnisti ovelle. Hän käänsi tytön ympäri ja suuteli tätä. Hortense ei voinut sille mitään. Hän nosti jalkansa ylös aivan kuin vanhoissa Hollywood-leffoissa. Aamulla Hortense koputti ystävänsä asunnon oveen. "Huomenta, Ajith", Hortense tervehti Cherryn isosiskoa. "Onko Cherry kotona?" Hortense jatkoi. "No on, mutta se nukkuu. Voit sä varmaan sen herättää, tuskin se pahastuu", Ajith sanoi ja nauroi. "Huomenta Cherry!" huudahti Hortense tullessaan ystävänsä pieneen makuuhuoneeseen. "Mitä ihmettä", Cherry mutisi. "Sulla on parempi olla tosi hyvä syy herättää mut kaheksalta lauantaina", Cherry sanoi. "Ensinnäkin, kello on puoli yhdeksän. Toiseksi, minä ja Tom seurustellaan!" Hortense sanoi. "Oi kuinka ihanaa!", Cherry sanoi ja hymyili. Hän oli yhtäkkiä aivan pirteä. "No, mitä tapahtui?" Cherry kysyi. Hortense alkoi kertoa pitkällistä tarinaa edellisestä illasta. "Ihan oikeasti, siitä hetkestä puuttui vain ruusunterälehtien sade ja viulumusiikki", Hortense kertoi lopuksi Tomin ja hänen suudelmastaan. Cherry huokaisi kateellisena. Vaikka Cherry oli se, joka ajoi Tomia ja Hortensea yhteen, hän alkoi inhota heidän kolmenkeskisiä hetkiä. Jos niitä sellaisiksi saattoi kutsua. Tom ja Hortense kuhertelivat minkä ehtivät ja heidän keskustelunsa olivat kaukana niistä, joita he kaikki kolme olivat käyneet. Ainakin sanat "hani" ja "muru" olivat aikaisemmin puuttuneet heidän sanavarastoistaan. Lopulta Cherry ei vain jaksanut kuunnella heitä ja lähti pois omasta huoneestaan. Valitettavasti Hortensella ja Tomilla saattoi kestää jopa tunnin, ennen kuin he huomasivat Cherryn kadonneen, joten Cherry joutui viettämään paljon aikaa ulkona. Tom ja Hortense viettivät jälleen iltaa yhdessä. "Kuule, mä tiedän, et Effie aikoo taas kutsua teille sen Pertin ja sä joudut yöks Cherrylle. Mulla olis parempi idea. Mitä jos sä tulisit mun huoneeseen yöks?" Tom kysyi ja virnisti. Hortense hymyili hermostuneena. "Okei, mutta ei sanota mitään Effielle, okei?" "Okei", Tom sanoi ja halasi Hortensea. Hortense vastasi halaukseen ja alkoi välittömästi jännittää tulevaa iltaa. Huh.

Tässä tämä osa nyt on. Vielä yksi osa Hortensen elämästä ja se tulevaisuus-osa ja Bloomingburyt ovat ohi :(. Osa oli tällä kertaa lyhyehkö, sori :D.